Tervetuloa Terveystori.fi news-osion pariin!

Nivelten toimintaa tukevia ravintolisiä on ilmestynyt markkinoille useita erilaisia 2000-luvun aikana. Pääasiassa niiden keskeiset ainesosat ovat hyvin samankaltaisia mutta määrissä voi olla vaihtelua. Käymme tässä artikkelissä läpi yksitellen yleisimpiä nivelten toimintaa tukevia ravintolisiä ja niissä käytettyjä ainesosia.

Glukosamiini

Glukosamiini on rustojen, nivelpintojen ja selän välilevyjen sekä nivelnesteen rakenneosa, jolla on ratkaiseva merkitys rustojen joustavuudelle ja kestävyydelle. Iän myötä sidekudoksen glukosamiini vähenee, jolloin myös rustot ohenevat ja niihin syntyy pieniä koloja, reikiä ja halkeamia. Glukosamiinit ovat hitaasti vaikuttavia aineita, jotka lievittävät niveltulehdusta ja korjaavat rustovaurioita vähitellen, pitkän ajan kuluessa. Niiden hoitava vaikutus jatkuu usein pitkään käytön lopettamisen jälkeenkin, jopa kolmen kuukauden ajan. Siksi glukosamiineja voidaan käyttää myös jaksottain, tarpeen mukaan. Ravintolisänä käytettävä glukosamiini on joko synteettistä tai se valmistetaan äyriäisistä

Kondroitiini

Glykosaminoglykaaneihin kuuluva kondroitiinisulfaatti on tärkeä osa nivelkudosta. Sitä esiintyy ihmisten sidekudoksessa ja solukalvoissa. Kondroitiinisulfaatti on osa ruston aggregaania. Ravintolisänä käytettävä glukosamiini useimmiten valmistetaan eläinlähteistä, kuten hain tai lehmän rustoista.

MSM

Metyylisulfonyylimetaani (MSM) on rikkiyhdiste, jota esiintyy luonnostaan ihmisen ja kaikkien muidenkin selkärankaisten elimistössä. MSM ei ole siis elimistölle mikään vieras aine. Ravinnon rikkipitoisuus on ollut jo pitkään laskussa mm. maaperän heikomman mineraalipitoisuuden vuoksi, jonka takia MSM:n suplementointi voi olla järkevä vaihtoehto. Kielikuvallisesti voisi sanoa, että MSM on vähän sama asia kuin öljy erilaisille moottoriajoneuvoille. Se voitelee ja pitää nivelet toimintakuntoisena.

Kurkumiini

Kurkumiini on kurkuman aktiivinen ainesosa, jolla on tutkitusti tulehdusta lievittävää vaikutusta. Erityisesti nivelkipujen ja -vaivojen taustalla on usein myös kokonaisvaltainen elimistössä vallitseva matala-asteinen tulehdus, joka lisää kipua nivelissä entisestään. Kurkumiinin on havaittu tutkimuksissa vähentävän tätä tulehdusta. Kurkumiinilla on nivelten toiminnan tukemisen lisäksi myös ruoansulatusta ja mahdollisesti myös rasvanpolttoa edistäviä vaikutuksia. Kurkumiini lisää oletetusti valkoisen rasvan konversiota metabolisesti aktiivisempaan ruskeaan rasvaan, joka siis lisää rasvanpolttoa elimistössä yleisesti. Luonnollisesti pienentynyt kehon massa rasittaa niveliä vähemmän ja pienentynyt rasvan osuus kehonpainosta vähentää tulehdusta entisestään, eli myös tällainen välillinen vaikutus on kurkumiinilla olemassa.

Näitä erikseen käytettäviä ainesosia pystyy nykyisin ostamaan sekä erikseen, että myös yhdistelmätuotteina, joissa käytetään samaan aikaan useita eri ainesosia tukemaan nivelten toimintaa.

Rasva. Jo pelkkä sana saa irvistämään. Rasvan osuus ruokavaliossa on jakanut mielipiteitä jo kauan aikaa ja on luultavasti aihealue, jolta yksikään iltapäivälehtiä koskaan vilkaissut ei ole voinut välttyä. Ristiriitaista tietoa rasvoista on runsaasti ja usein mielipiteeseen vaikuttaa, miltä katsantokannalta kommentoija lähestyy aihetta. Jos kysyt aiheesta vegaanilta, ketoruokavaliota noudattavalta tai kehonrakennusta harrastavalta, saat todennäköisesti kaikilta hyvin erilaisen vastauksen. Minkälainen paikka rasvoilla, objektiivisesti tarkasteltuna, on ruokavaliossa sitten?

Rasvat voidaan jakaa karkeasti tyydyttyneisiin rasvahappoihin, kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin sekä monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Transrasvat eivät varsinaisesti ole oma rasvahappojen luokka, vaan se on nimitys tyydyttymättömistä rasvahapoista, jotka on teollisesti kovetettu eli jatkokäsitelty. Transrasvojen haitoista alettiin ymmärtää enemmän 2000-luvulle tultaessa ja sittemmin niiden käyttöä on rajoitettu reippaasti, esimerkiksi erilaisilla lakipykälillä. Transrasvojen välttämisestä ruokavaliossa on paljon näyttöä ja hyvä ohjenuora on välttää ruoka-aineita, jotka sisältävät transrasvoja.

Tyydyttyneet rasvahapot ovat rasvoista ehkä eniten mielipiteitä jakavia niiden väitetyn veren kolesterolitason nostamisen vuoksi, joka taas vaikuttaa sydänterveyteen. Tyydyttyneitä rasvoja saa esimerkiksi kananmunan keltuaisesta, punaisesta lihasta, rasvaisista maitotuotteista ja voista. Ruokavalion kolesterolipitoisuuden suora vaikutus veren kolesterolipitoisuuteen ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen ja nimenomaan tämä asia on aiheuttanut jo pidempään debaattia. Muun muassa kananmunat ja niiden terveellisyys on ollut ehkä ladatuin aihe jo pitkän aikaa mutta nykyään niiden kohdalla ollaan huomattavasti myötämielisempiä mitä esimerkiksi 10 vuotta sitten. Esimerkiksi kananmunan kohdalla juuri keltuainen sisältää käytännössä kaikki kananmunan tärkeimmät ravinteet. Tyydyttyneet rasvahapot ovat olennaisessa roolissa hormonitoiminnassa ja keho tarvitsee niitä muodostaessaan hormoneita, kuten testosteroni ja kasvuhormoni. Ihmisillä on myös yksilöllisiä eroja tyydyttyneiden rasvojen tarpeessa, kuten myös muiden ravintoaineiden kohdalla. Eli suorilta tyydyttyneiden rasvojen linjaaminen pahaksi on lyhytnäköistä eikä myöskään paikkansa pitävää tietoa.

Kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot ovat yleisesti tunnettu "hyvinä" rasvoina ja joiden saannin tärkeyttä korostetaan eniten. Näitä rasvoja saa rasvaisesta kalasta ja eri kasvilähteistä, erityisesti oliiviöljy, avokado ja tietyt pähkinät ovat erinomaisia tyydyttymättömien rasvahappojen lähteitä. Nämä rasvahapot ovat erityisen tärkeässä roolissa mm. sydämen, silmien, hormonijärjestelmän ja aivojen toiminnan kannalta. Omega-rasvahapot kuuluvat tyydyttymättömien rasvahappojen ryhmään. Niihin luetaan Omega-3 ja -6 rasvahapot, jotka on saatava ravinnosta ja elimistö ei voi tuottaa niitä itse. Omega-7 ja -9 kuuluvat myös tähän kategoriaan mutta niiden ero on se, että elimistö pystyy tuottamaan niitä itse ja niitä saa myös ravinnosta. Tarkalleen ottaen omega-3 ja -6 rasvahapot kuuluvat monityydyttymättömiin rasvahappoihin ja omega-7 ja -9 kertatyydyttymättömiin. Omega-rasvahapoista kenties tunnetuimpia ovat EPA ja DHA, joita saa erityisesti rasvaisesta kalasta ja tarvittaessa kalaöljyvalmisteista. Kuten aiemmin mainittua, nämä ovat välttämättömiä rasvahappoja eli niitä on saatava ravinnosta. Jos haluat lukea tarkemmin omega-rasvahapoista, löydät artikkelin tästä.

Sen lisäksi, että jokaisen elimistö tarvitsee rasvoja, on otettava huomioon yksilölliset erot, kuten aktiivisuustaso, mahdolliset sairaudet jne. jotka vaikuttavat rasvojen tarpeeseen ja niiden suhteeseen ruokavaliossa, puhumattakaan tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvojen suhteesta. Rasvat aiheena tulee varmasti jakamaan mielipiteitä myös jatkossakin mutta melko turvallista on kuitenkin todeta, että yksikään rasvatyyppi (poislukien transrasvat) ei ole vain ja ainoastaan "paha".

Heraproteiini on kenties ikonisin ravintolisä, mitä urheiluravinnemarkkinat ovat koskaan tehneet. Voisi sanoa, että urheiluravinteiden kovin "buumi" on lähtenyt nimenomaan heraproteiinista liikkeelle. Markkinat ovat muuttuneet sittemmin ja tarjontaa on nykyisin jos jonkinlaista, mutta edelleen suosituimpia tuotteita ovat heraproteiini ja erilaiset sen johdannaiset (palautusjuomat, yöproteiinit jne.). Nimenomaan heraproteiinien kohdalla valikoima on kehittynyt valtavasti: pakkauskokoja on muitakin kuin pelkästään 4 kilon marjaämpäri ja makuja valittavissa muutama muukin pelkän maustamattoman lisäksi. Heraproteiinista löytyy myös laadultaan muutamaa eri versiota, mutta perusluonteeltaan valmiste on silti sama mitä se on ollut alun alkaenkin.

Mitä heraproteiini oikeastaan edes on? Heraproteiinia saadaan maidosta ja pääasiassa heraa tuotetaankin lehmänmaidosta. Noin 80% maidon proteiineista on kaseiinia ja noin 20% heraa. Esimerkiksi juuston valmistuksessa kaseiini jää juustoon, mutta heraproteiini erottuu prosessissa nestemuotoisena. Erottunut hera voidaan sitten jatkojalostaa heraproteiinijauheeksi. Tämän tiedon valossa voi sanoa, että heraproteiini on oikeastaan erittäin luonnollinen ravintolisä.

Heraproteiini on palautusjuomana, proteiinilisänä ja vaikka välipalan osana loistava valinta, sillä sen aminohappokoostumus on yksi laadukkaimmista. Se sisältää erinomaisessa suhteessa välttämättömiä aminohappoja ja sen leusiinipitoisuus on korkea. Leusiini on aminohapoista oletetusti se, joka stimuloi proteiinisynteesiä, joka on lihaskasvulle olennainen prosessi. Johtuen erityisesti heran aminohappokoostumuksesta, on se erilaisista proteiinivalmisteista ehdottomasti tehokkain ja hinta-toimivuus suhteeltaan paras, ellei sitten jostain syystä yksinkertaisesti pysty tai halua käyttää maitopohjaisia proteiineja (esim. allergia tai eettiset syyt).

Tärkeä huomio heraproteiinista on myös se, että koska se on erotettu maitoproteiinista (eli siinä ei ole kaseiinia), sopii se monelle herkkävatsaisellekin hyvin, joka ei normaalisti pysty nauttimaan maitotuotteita. Kaseiini on maidon proteiineista usein se, joka aiheuttaa ongelmia maitotuotteiden kohdalla, ellei ole sitten maitoallergiaa tai laktoosi-intoleranssia. Laktoosiakin on heraproteiinissa toisaalta hyvin vähän (tai käsittelytavasta riippuen ei lainkaan). Lisäksi heraproteiini imeytyy todella nopeasti, eli se on nopea ja helpostisulava vaihtoehto proteiininlähteeksi.

Heraproteiinia on laadultaan ja valmistustekniikaltaan muutamaa erilaista. Yleisin ja ns. perusherana tunnettu muoto on heraproteiinikonsentraatti, joka on heraproteiineista vähiten suodatettu muoto. Täten se sisältää enemmän "epäpuhtauksia" kuin heraproteiinin suodatetummat muodot. Näitä "epäpuhtauksia" ovat rasva ja laktoosi, eli maitosokeri. Konsentraattimuotoinen heraproteiini on valmistustekniikasta johtuen halvin vaihtoehto. Jos henkilö sietää hyvin maitotuotteita niin konsentraattimuotoinen hera on esimerkiksi välipalaksi erinomainen vaihtoehto.

Heraproteiini-isolaatti on hieman pidemmälle suodatettu heraproteiinin muoto. Siinä heraproteiinia on suodatettu niin, että lopputuotteessa on yleensä konsentraattia suurempi proteiinipitoisuus ja rasvaa sekä laktoosia on vähemmän. Heraproteiini-isolaatti imeytyy vielä konsentraattiakin nopeammin ja sen vuoksi se on hyvä valinta esimerkiksi palautusjuomaksi. Lisäksi heraproteiini-isolaatti on yleensä hellin vatsalle, eli herkkävatsaisille se on yleensä paras valinta. 

Pisimmälle viety heraproteiiniversio on hydrolysoitu heraproteiini. Tässä muodossa heran proteiineja on valmiiksi pilkottu niiden imeytyvyyden parantamiseksi, joka nopeuttaa tuotteen imeytymistä entisestään. Valmistustekniikka näkyy yleensä myös tuotteen hinnassa, eli hydrolysoitu heraproteiini on heraproteiiniversioista yleensä kallein. Hydrolysoitu heraproteiini voi sopia herkkävatsaisille vielä isolaattiakin paremmin.

Mikä heraproteiini on sitten paras? Paperilla parhaimman laatuinen on toki hydrolysoitu heraproteiini-isolaatti mutta käyttäjästä ja käyttötarpeesta riippuen myös halvemmat vaihtoehdot voivat olla aivan yhtä hyvin toimivia ratkaisuja. Esimerkiksi välipalaksi, smoothien joukkoon tai vaikkapa jogurtin sekaan heraproteiinikonsentraatti toimii erinomaisesti, erityisesti jos ei ole ongelmia käyttää maitotuotteita ylipäätänsä. Jos taas haet palautusjuomaksi proteiinilisää, isolaattimuotoinen heraproteiini on fiksu vaihtoehto nopean imeytymisen ansiosta, joka taas edesauttaa palautumista harjoituksesta. Mikäli sinulla on ollut haasteita heraproteiinien käytön ja imeytymisen kanssa, hydrolysoitu isolaatti voi olla sinulle juuri oikea vaihtoehto. Lopuksi täytyy mainita, että verrattuna valmiisiin palautusjuomavalmisteisiin, erillisen heraproteiinivalmisteen etu käyttäjälleen on se, että pystyt määrittämään itse aina proteiinin ja hiilihydraatin suhteen palautusjuomassa, mikäli tykkäät käyttää erillistä hiilihydraattivalmistetta tai esimerkiksi hedelmiä hiilarin lähteenä treenin jälkeen. Tällä tavoin samaa proteiinivalmistetta voi käyttää sitten myös esimerkiksi välipalalla, kun siinä ei ole valmiina hiilihydraattia mukana. Toisin sanoen hiilihydraatit ovat helpompi lisätä kuin ottaa pois.

Oletko jo kokeillut meditointia? Tutkimusten mukaan meditointi on yksi tehokkaimpia keinoja lievittää stressiä, vähentää mielen harhailua ja siten tehostaa keskittymiskykyä, lisätä myönteisiä tunteita, lisätä vastustuskykyä, tehostaa muistin toimintaa ja parantaa unenlaatua.

Yksinkertaisimmillaan meditaatio tarkoittaa rauhoittumista omaan itseen, joskin siitä on olemassa useita erilaisia harjoitusmuotoja ja koulukuntia. 2000-luvun myötä tästä vuosituhansia vanhasta menetelmästä on tullut suorastaan muoti-ilmiö ja pelkästään sana meditointi tuppaa olemaan valmiiksi ladattu, joka kirvoittaa erilaisia ajatuksia aina joogahousuista mantrojen lausumiseen. Nykyajan kenties modernimpi termi meditoinnille on mindfulness, joka tarkoittaa tietoista läsnäoloa. Käytännössä meditaatiota ja mindfulnessia tehdessä käytetään samoja tekniikoita, esimerkiksi hengitykseen keskittymistä, kehon tuntemuksien seuraamista tai ympäristön äänien tarkkaa kuuntelua.

Perustavalla tasolla mindfulness- tai meditointisessio on eräänlainen mielen treeni, jossa pyritään keskittymään vain tähän hetkeen. Se on vastakohta ihmisen normaaleille ajattelumalleille, jossa analysoidaan menneitä tapahtumia tai suunnitellaan tulevaa. Sanomattakin on selvää, että tähän sykliin liian tiukasti jäädessä elämä saatta tuntua lipuvan ohitse. Meditointi ja mindfulness opettaa olemaan hetkessä, joka lisää siten keskittymistä siihen, mitä ikinä oletkaan tekemässä. Onnellisuuteen taas vaikutus tulee sitä kautta, että harjoittelija oppii olemaan kontrolloimatta ja analysoimatta kaikkia tapahtumia, mitä oli tai on edessäpäin.

Meditoinnista ja mindfulnessista on olemassa valtava määrä kirjallisuutta sekä useita loistavia sovelluksia mobiililaitteiden app-kaupoissa. Meditoinnin voi myös aloittaa helposti pitämällä pieniä hetkiä päivässä, tai yhden keskitetyn hetken, jolloin keskityt vain tarkkailemaan hengistystäsi ja esimerkiksi ympäriltä kuuluvia ääniä. Kun mieli alkaa laukata (joka tulee tapahtumaan), seuraat ikään kuin vierestä mielen virtaa, tarttumatta kuitenkaan asioihin, joita siellä menee. Tämä on harjoittelun haastavimpia osuuksia, joka tulee vain ajan kanssa. Tässä mielessä meditointi ja mindfulness ovat aivan kuten mikä tahansa muukin treenaaminen: tulokset tulevat säännöllisen harjoittelun myötä.

Voimaharjoittelu ja kuntosalitreeni mielletään useimmiten ulkonäkökeskeisenä harrastuksena, jossa lihaksia pumppaamalla tarkoitus on vain kasvattaa suuremmat muskelit tai parantaa ulkonäköään. Tosiasiassa voimaharjoittelusta on kuitenkin runsaasti erilaisia terveyshyötyjä, jotka jäävät usein vähemmälle huomiolle. Mitä nämä hyödyt sitten ovat?

Monipuolisella koko kehoa kuormittavalla voimaharjoittelulla on yleensä positiivinen vaikutus veren rasva- ja sokeriarvoihin ja sen on osoitettu pienentävän esim. aikuistyypin diabeteksen puhkeamisriskiä. Voimaharjoittelu lisää myös luuston mineraalitiheyttä ja vahvistaa luustoa, joka ehkäisee osteoporoosia. Pidemmät sarjat parantavat myös sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa, joka laskee verenpainetta.

Voimaharjoittelu parantaa tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa sekä ehkäisee vammoilta. Se muun muassa lisää jänteiden jäykkyyttä ja mahdollisesti myös paksuutta. Vahvat lihakset tukevat myös niveliä esim. hyppyjen alastulossa tai nopeissa suunnanmuutoksissa. Voimaharjoittelun on myös osoitettu vähentävän alaselkäkipuja, kunhan treenitekniikat ovat kunnossa.

Voimaharjoittelu helpottaa painonhallintaa, pääasiassa lisääntyneen lihasmassan avulla, joka nostaa elimistön perusaineenvaihduntaa eli kalorinkulutusta. Tämä taas tarkoittaa suurempaa peruskulutusta. Tottakai myös suuremmat lihakset käyttävät enemmän energiaa harjoituksen aikana ja sen jälkeen. Yhteenvetona voi sanoa, että voimaharjoittelu on erityisen tehokasta ehkäisemään lihavuutta. Lihasvoima ja hyvä toimintakyky ennustavat myös pienempää ennenaikaisen kuoleman riskiä. 40 ikävuoden jälkeen lihasmassa vähenee noin 0,5 % vuosittain ja lihasvoima noin 1 % ja nämä molemmat kiihtyvät entisestään, mitä enemmän ihminen vanhenee. Tutkimuksissa on osoitettu, että voimaharjoittelu on parantanut toimintakykyä, kävelynopeutta, itsenäisyyttä, itsetuntoa, fyysistä aktiivisuutta, kognitiivisiä kykyjä ja vähentänyt kaatumisia. Näillä kaikilla on merkittävä vaikutus terveisiin elinvuosiin.

Näiden tietojen valossa on siis selvää, että voimaharjoittelusta on merkittävää hyötyä omalle terveydelle ja terveille elinvuosille. Tietenkään ei voi kieltää voimaharjoittelun positiivisia vaikutuksia ulkonäön ja lihasten näyttävyyden kannalta, mutta olennaista on, että tämä ei missään nimessä ole ainoa säännöllisestä harjoittelusta saatava hyöty!

Elektrolyytit ovat viimeisen vuoden ja ketogeenisen ruokavalion myötä lähes hittisana, jota kuulee mainitsevan usein kun puhutaan erityisesti nesteytyksestä. Mitä ne oikein ovat saatikka tekevät?

Termillä "elektrolyytit" tarkoitetaan pääasiassa kaliumia, magnesiumia, kalsiumia ja natriumia, jotka ovat mikroravintoaineita. Ihmisen elimistö tarvitsee näitä useisiin erilaisiin aineenvaihdunnallisiin tapahtumiin, aina sydämen toiminnasta nestetasapainon säätelyyn. Natriumkloridi eli tuttavallisemmin suola on "mestarielektrolyytti" sikäli, että sillä on nesteiden imeytymisen kannalta ratkaisevan suuri merkitys. Ei-kemiallisesti valmistetussa suolassa (puhdas natriumkloridi) on aina mukana muitakin mineraaleja - mm. edellämainitut hivenaineet - mutta niiden määrä voi vaihdella runsaasti riippuen eri tekijöistä. 

Palataksemme aloitukseen, miksi elektrolyytit ovat niin suosittuja, tai mikä niistä on juuri nyt viime aikoina saanut niin suosittuja, on pääasiallisena tekijänä ketogeenisen ruokavalion suosio. Ketogeenisella ruokavaliolla nautitaan hiilihydraatteja erittäin minimaalinen määrä, eli ruokavalio koostuu pääasiassa rasvoista ja proteiinista. Elimistössä hiilihydraatit pilkkoutuvat glykogeeniksi, joka varastoituu lihaksiin ja maksaan. Samalla kun lihakset varastoivat glykogeenia, varastoivat ne mukana myös nestettä. Kuten yllä opimme, nesteiden varastoiminen tarvitsee elektrolyyttejä. Kun siis uuden ruokavalion myötä lihasten glykogeenivarastot tyhjenevät, vähenevät samalla myös lihasten nestevarastot ja niiden mukana elektrolyytit. Tarpeeksi pitkälle mentäessä tämä alkaa näkyä heikotuksena, väsymisenä ja pahimmillaan lihasten toimintahäiriönä. Ketogeeniseen ruokavalioon liittyen elektrolyyttien puute näkyy usein "keto-flunssana", joka on flunssankaltaisia oireita mukaileva olotila, kun ollaan siirtymässä ketoosiin. Tosiasiassa olotila liittyy hyvin usein juuri elektrolyyttien puutteeseen ja on siksi helposti vältettävissä.

Paljon liikkuvat (esimerkiksi urheilijat ja fyysistä työtä tekevät) ja erittäin lämpimät ilmat saavat lisääntyneen hikoilun myötä kehon nestetasapainoa horjutettua ja siten asettavat vaatimuksia myös riittävän elektrolyyttien saannin suhteen. Moni tietää tunteen, kun kuumana kesäpäivänä treenaa, tai tekee jotain muuta fyysistä askaretta, kun yhtäkkiä alkaa väsyttämään tai olo ei tunnu ollenkaan yhtä terävältä kuin aiemmin. Myös suonenvedot ja lihaskrampit saattavat astua kuvaan. Tämä tila johtuu pitkälti elektrolyyttien puutteesta elimistössä. Eli vaikka ei harrastaisi ketogeenistä ruokavaliota, riittävä elektrolyyttien saanti on todella tärkeää joka tapauksessa.

Helpoiten elektrolyyttejä saa syömällä ravintorikasta ruokaa. Useissa kasviksissa, siemenissä, pähkinöissä ja esimerkiksi sisäelimissä on runsaasti mineraaleja ja niiden mukana elektrolyytit. Tämän lisäksi täytyy toki pitää huolta sitten riittävästä nesteen saannista. Nykyisin, elektrolyyttien "suosion" kasvettua, on markkinoilla tarjoilla useita laadukkaita elektrolyyttivalmisteita, jotka maistuvat erittäin miellyttäville ja on helppo sekoittaa suoraan juotavan nesteen sekaan, jota nautitaan sitten treenin, pihatöiden, saunomisen yms. toiminnan lomassa.

Pätkäpaasto, IMF eli Intermittent Fasting, on 2010-luvun ruokavaliotrendeistä yksi suosituimpia ja suuren mielenkiinnon kohteena myös tieteellisen tutkimuksen puolelta. Paastoaminen, eli syömättä jättäminen tai ilman ruokaa oleminen, on itsessään (tottakai) todella vanha ja paljolti eri eliöiden DNA:han kirjoitettu mekanismi, sillä ruokaa ei ole aina ollut saatavilla säännöllisesti ja tasaisin syklein. Esimerkiksi vuodenajat ja muuttuvat olosuhteet ovat aiheuttaneet tilanteita, joissa ruokaa ei ole ollut saatavilla. Tällöin on pitänyt olla kyky käyttää vararavintoa, eli kehon rasvaa energiaksi. Myös uskonnollisista syistä ja erilaisten keho-mielen vahvistamismetodien vuoksi on harjoitettu paastoa iät ja ajat, joten näiden tietojen valossa ei ole mistään "uudesta" kysymys. Mikä tässä muinaisessa metodissa sitten kiinnostaa nykyisin, ja miksi tällaista olisi järkevää tehdä kerran kun ravinnottomuus on nykyisessä (länsi)maailmassa käytännössä todella epätodennäköistä? 

Pätkäpaasto tarkoittaa paastoamistekniikkaa, jossa tietty osa päivästä ollaan syömättä (ei mitään kaloreita), ja tietyn aikaikkunan sisällä syödään. Suosittuja tapoja ovat esimerkiksi 8/16 (LeanGains), OMAD (one meal a day), Warrior Diet (4/20) jne. Erilaisia paastoamistapoja on useita ja niistä on kirjoitettu paljon, mutta käytännössä idea on kaikissa sama. Eräs mainitsemisen arvoinen, oleellinen seikka pätkäpaastoamisessa on se, että kyseessä ei ole perinteinen "dieetti", joka rajoittaa, mitä saa syödä ja missä määrin. Pätkäpaastoaminen on täten tietyllä tapaa elämäntyyli, sillä se ei ota kantaa siihen, mitä saa syödä. Luonnollista toki on, että ihminen, joka toteuttaa tätä syömistapaa, luultavasti noudattaa jonkin sortin tarkempaa ruokavaliota muutenkin, mutta pätkäpaastoaminen itsessään ei tarkoita, ettei voisi syödä joitain tiettyjä ruoka-aineita tai pelkästään ennalta tarkoin laskettuja määriä.

Pätkäpaasto sai, lähteistä riippuen, eniten huomiota, kun ruotsalainen Martin Berkhan aloitti 2000-luvulla kokeilut ruokavaliosta, jossa syötiin tietty aika päivästä ja paastottiin loput, eli ei syöty mitään. Hän nimesi tämän tekniikan silloin Leangains-metodiksi, joka on vieläkin erittäin suosittu (www.leangains.com). Itsessään tämä ruokavalio on yksinkertainen: syödään 8 tunnin ikkunan sisällä ja paastotaan loput 16 tuntia. Ikkunan voi päättää täysin itse, miten sopii omiin aikatauluihin ja elämäntyyliin. Pääasiassa suosituin tapa on kuitenkin jättää aamupala väliin ja aloittaa päivä esimerkiksi lounaalla, vaikkapa kello 12. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että viimeinen ateria päivälle nautitaan kello 20 illalla. Myös 2000-luvulla suosiota kerännyt Warrior Diet perustui tähän samaan ideaan. Tässä metodissa syötiin 4 tunnin sisällä, ja paastottiin loput 20 tuntia. Kyseisestä ruokavaliosta on myös tehty kirja. Oli toteutustapa (tai nimi) mikä hyvänsä, malli pysyy aina samana: ruokailuikkuna - paastoamisikkuna.

Mitä hyötyä tällaisesta ruokailutavasta sitten on? Vastaukset voisi jakaa oikeastaan käytännönläheisiin syihin (kokemuspohjaiset) sekä terveydellisiin syihin (tieteellinen tutkimus). Käytännön syistä pätkäpaastoaminen toimii erinomaisesti sen vuoksi, kun jokaisena päivänä on tietty runko, mihin ruokailut sijoitetaan. Tämä antaa rakennetta päiviin ja vie pois ylimääräisen ajan ja vaivan ruokailujen suunnittelusta tai miettimisestä. Moni pitää erityisesti ideasta, että kun ruokailut sijoitetaan vaikkapa 6 tunnin sisään, mahtuu siihen kaksi ateriaa, esimerkiksi lounas työpaikalla ja päivällinen kotona. Tämä antaa, tottakai, vapautta päivien suunnittelun suhteen ja antaa myös ylimääräistä aikaa vuorokausiin, kun ei tarvitse syödä jatkuvasti, kantaa ruokia mukanaan tai muuten stressata ruokailuista tai niiden puuttumisista/lykkääntymisistä. Mainittava on myös, että kun syö esimerkiksi 8 tunnin ikkunan sisällä, on siinä vaikea syödä yli oman kaloritarpeen yksinkertaisesti siitä syystä, että on lähes mahdotonta (ellei sitten yritä väkisin) syödä sama määrä ruokaa 8 tunnissa, kuin esimerkiksi 14 tunnissa. Tämä luonnollisesti poistaa kalorien laskemisen tarpeen ja annoskokojen kurinalaisen tarkkailun.

Pätkäpaastoamisen terveydelliset hyödyt ovat osittain samoja kuin pidemmässäkin paastossa, poislukien mittavampi autofagosytoosi. On ymmärrettävää, että kun elimistön ei tarvitse prosessoida ruokaa jatkuvasti, sille jää voimavaroja keskittää huomiota esimerkiksi solujen uusiutumiseen ja muihin korjaaviin prosesseihin. Osittain tästä syystä pätkäpaastoamisen yksi isoimpia hyötyjä on matala-asteisen tulehdustilan laskeminen. Tämä voi näkyä ylimääräisten kolotusten katoamisena, nivelkipujen vähentymisenä tai yleisesti kohentuneena olona. Toinen mainitsemisen arvoinen asia on niin sanotun metabolisen joustavuuden saavuttaminen, joka tarkoittaa kehon kykyä vaihtaa "polttoaineen" lähdettä näppärästi kehon rasvavarannoista käytettävissä oleviin glykogeenivarastoihin, riippuen siitä minkälaista aktiviteettia ihminen tekee. Tämä tekee kehosta tehokkaan ja taloudellisen polttoaineen käyttäjän, eikä se ole siten riippuvainen vain yhdestä energianlähteestä. Sanomattakin on selvää, että tämän mekanismin aktivointi vie pidemmän aikaa, jotta keho oppii tämän mekanismin "uudelleen", jos on esimerkiksi syönyt tihein väliajoin koko aiemman elämänsä ajan. Metabolinen joustavuus on terveyden kannalta siksi merkittävä tekijä, että keho osaa automaattisesti käydä käsiksi kehon omiin rasvavarastoihin, joita - ihmisestä riippuen - on huomattavan iso määrä käytettävissä kaloreitse laskettuna. Esimerkiksi varastoitavan hiilihydraatin määrä kehossa on rajoitettu, eli tietyn pisteen jälkeen ylimääräinen hiilihydraatti ei enää varastoidu lihas- ja maksaglykogeeniksi vaan alkaa muuntua rasvaksi. Kun keho osaa vaihtaa itse rasvavarastojen käyttöön, ei tarvita erillisiä laihdutuskuureja poistamaan ylimääräistä rasvaa, jonka tehtävä on kuitenkin lopun viimein olla käytettävää energiaa, eikä pelkästään peilissä ikävältä näyttävää "ylimääräistä turhaketta".

Miten pätkäpaastoa ei kannata aloittaa tai tehdä ylipäätänsä? Ensimmäinen kompastuskivi on ehdottomasti liian tiukan rytmin aloittaminen heti alkuun. Jos henkilö on vaikka aiemmin syönyt 14 tunnin sisällä, ei ole järkevä hypätä suoraan 6 tunnin aikaikkunaan. Sen lisäksi, että tämä on tarpeettoman haastavaa, voi se kaiken lisäksi olla pahimmassa tapauksessa jopa haitallista. Paljon fiksumpi tapa on aloittaa esimerkiksi 12 tunnin ikkunalla, siirtyä siitä 10 tunnin syömisikkunaan ja hiljalleen edetä kohti tavoiteikkunaa, tottakai tunnustellen samalla mikä sopii itselle ja omiin aikatauluihin parhaiten. Paastoaminen on monella tapaa kuten fyysinen harjoittelu: kun treenaat säännöllisesti ja progressiivisesti, kehityt. Tätä ajatusmallia olisi siis järkevä käyttää myös paastoamista kokeiltaessa. Toinen oleellinen kompastuskivi paastoamisessa on ajatus, että kun on ollut syömättä tietyn aikaa, on syömisikkunan aikana lupa tai jopa pakko syödä kaikkea mitä eteen sattuu. Tämä virhe on hyvin yleinen. Vaikka syöminen on rajoitettu tiettyyn aikaikkunaan, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö laadukkaan ravinnon ja syömisen yleiset lainalaisuudet pätisi edelleen. Eli vaikka olisi paastonnut 16 tuntia, se ei automaattisesti anna lupaa syödä kokonaista jäätelöpakettia ja muutamaa hampurilaisannosta heti kellon lyödessä. Huonoilla ruokavalinnoilla on siis mahdollista syödä yli oman tarpeen, ja tottakai laadullisesti huonosti.

Kenen ei sitten kannata paastota? Erityisesti raskaana olevat ja imettävät, paljon kuluttavat (esimerkiksi fyysinen työ + treenit päälle), syömishäiriöiset tai joitain tiettyjä sairauksia sairastavat. Paastoaminen on tietyllä tapaa stressi elimistölle, eli jos olet valmiiksi tilanteessa, jossa keho ja mieli on kuormittunut, ei ole järkevää aloittaa paastoamista. Raskaana oleville ja imettäville ei taas lapsen kehityksen vuoksi ole järkevää olla ravinnotta, kun kulutus on suurempaa tänä aikana ja tarvittavien ravintoaineiden saanti voi olla haastavaa liian pienellä aikaikkunalla. Samasta syystä myös erityisen paljon kuluttavien täytyy ennen kaikkea pitää huolta, että ravintoa tulee riittävästi, jotta keho palautuu päivän rasitteista. Miksei toki esimerkiksi 10-11 tunnin syömisikkunaa voisi kokeilla tässäkin tilanteessa, joka voi toisaalta antaa myös ruoansulatuselimistölle tarvittavan leposyklin, mikä taas edesauttaa toimintakykyä pidemmässä juoksussa.

Oikein toteutettuna ja oikeissa olosuhteissa pätkäpaastoaminen on erittäin turvallinen, helppo ja useita terveydellisiä sekä käytännöllisiä hyötyjä tuottava ruokailumalli, joka ei varsinaisesti ole edes dieetti. Oleellisimpia seikkoja on valmistautuminen, syömisikkunaan "laskeutuminen" ja järjen käyttö ravinnon suhteen, ettei tule ylilyöntejä. Pätkäpaastoamisen avulla pääsee samalla lähemmäs sitä, miten keho on tottunut toimimaan kautta aikain vaihtuvissa olosuhteissa.

Palautuminen, sen mittaaminen, seuraaminen ja siitä puhuminen ovat nykypäivänä vähintään yhtä isossa roolissa kuin itse treenaaminen, eikä syyttä. Jos keho ei ole palautunut kovasta treenistä ennen uutta harjoitusta, on pidemmällä aikavälillä harjoittelun tuloksellisuus selkeästi heikompaa: treenitulokset eivät nouse halutulla tavalla ja pahimmassa tapauksessa kaikki harjoitteluun käytetty aika menee hukkaan, kun treenaaja taistelee omaa fysiologiaansa vastaan. Mistä sitten tietää, luotettavasti ja helposti, että keho on valmis harjoittelua varten? 

1. Yleinen olotila ja halu harjoitella

Miltä keho tuntuu? Onko ylimääräisiä kipuja tai lihassärkyä, joka on liiallista, hankaloittaa harjoittelua tai vaikeuttaa treenin tekemistä? Kehon kuunteleminen on terminä hiukan sanahelinää, mutta siinä piilee suurta viisautta, koska pitkäjänteisessä, tuloksellisessa harjoittelussa kehon kuunteleminen on aina kriittisen tärkeää. Jos ei tunne itseään ja omaa kroppaansa, on vaikeaa myös skaalata harjoittelua lyhellä- sekä pitkällä aikajänteellä. Voit myös kysyä itseltäsi, haluatko treenata tänään? Mikäli huomaat selkeää vastarintaa treenamista kohtaan, voi olla fiksuinta kuunnella omaa itseään.

2. Unen laatu / nukuttu yö

Kuinka hyvin nukuit edellisen yön, sekä myös edeltävät yöt yleensä? Onko olo aamuisin ollut levännyt vai tuntunut siltä, että olisi juossut koko yön jossain? Unen laatu on erittäin hyvä indikaattori harjoittelun kannalta, koska se kertoo, kuinka paljon saat itsestäsi irti tulevassa treenissä, sekä kuinka hyvin keho pystyy palautumaan tehdystä treenistä. Jos harjoituksen jälkeinen yö on heikko, on vaikea rauhoittua tai uni on levotonta, on se merkki siitä, että kuorma on ollut elimistölle liian suuri ja sitä ei kannata sillä kohtaa rasittaa määräänsä enempää.

3. Harjoittelun tuloksellisuus 

Onko harjoittelusi ollut tuloksellista? Onko sarjapainot nousseet salilla, ajat tippuneet lenkkipolulla, liikeradat parantuneet ja keho tuntuu paremmalta kuin aiemmin, tai ovatko taitosi kehittyneet harrastamassasi lajissa? Pidemmällä aikajänteellä näiden asioiden seuraaminen on äärimmäisen tärkeää. Tässä suurena apuna voi olla perinteinen harjoittelupäiväkirja, mihin voi näppärästi laittaa ylös harjoittelun numeeriset elementit, mutta niiden lisäksi myös yllämainittuja asioita, kuten unen laatu ja yleinen tahtotila treenissä. Fiksua on myös aika-ajoin, esimerkiksi kuukauden parin välein, tarkastella harjoittelua taaksepäin ja katsoa, miten kehitystä on tapahtunut. Ei ole ollenkaan tavatonta, että treenaajalla on tietynlainen käsitys omasta harjoittelustaan, mutta kirjatut, tarkat tiedot puhuvat kuitenkin toista kieltä. 

Sinkki on mineraali, jolla on useita erilaisia tehtäviä elimistössä. Se on tärkeässä roolissa mm. proteiinisynteesissä, solunjakautumisessa ja yli 200 entsyymin toiminnassa. Sinkki on myös olennainen osa immuunijärjestelmän toimintaa, sillä useat eri tutkimukset puoltavat näkemystä, että sinkillä on selkeä tehtävä immuunijärjestelmän tukemisessa, mutta tarkkoja toimintatapoja ei tiedetä vielä tarkkaan. Sinkillä on myös olennainen tehtävä hormonitoiminnan tukemisessa.

Sinkkiä löytyy luonnostaan runsaasti erityisesti äyriäisistä, kuten simpukat. Punainen liha sisältää myös useaan muuhun ruoka-aineeseen verrattuna sinkkiä mukavasti. Sinkki kilpailee kuparin kanssa imeytymisestä, mikä on hiukan ironista sikäli sillä moni ruoka-aine, joka sisältää sinkkiä, sisältää myös kuparia. Kasvikunnan ruoka-aineista on mainittava, että vaikka pavut ja linssit sisältävät sinkkiä hyvin, ne sisältävät myös fytaatteja, jotka kiinnittyvät sinkkiin. Tämä tekee sinkistä keholle vaikeasti imeytettävän. Yksi tapa parantaa imeytymistä on liottaa papuja ja linssejä ennen valmistamista useampi tunti.

Varmin tapa pitää huolta sinkin riittävästä saannista on käyttää sinkkivalmistetta. Mainittava on, että esimerkiksi urheilijoilla sinkin tarve on korkeampi kuin ei-urheilevilla. Parhaan imeytymisen takaamiseksi ota sinkkivalmiste noin tunti ennen ruokailua. Jos syöt leipää tai muita viljatuotteita, voi olla parempi ottaa sinkki sitäkin aiemmin (fytaattien vuoksi).

Laadukkaan ja tehokkaan kotitreenin tekemiseen ei tarvita montaa eri välinettä. Kahvakuulat, käsipainot, kuminauhat, jumppapallot, rollerit sekä muut kotitreenivälineet mahdollistavat todella monipuolisten ja tehokkaiden treenien tekemisen oman kodin ympäristössä. Kaiken lisäksi välineisiin investoitavan rahan määrä ei ole suuri ja esimerkiksi kahvakuulat ovat käytännössä elinikäisiä. Käymme tässä artikkelissa läpi kotitreenin top 3 välinettä, jotka jokaisella kotitreenaajalla olisi hyvä olla:

Kahvakuula

Kahvakuula on Venäjällä kauan sitten kehitetty kuntoiluväline, joka eri tarinoiden mukaan syntyi hiukan sattuman kautta. Sittemmin Venäjällä kahvakuula yleistyi erityisesti voimamiesten, sotilaiden ja urheilijoiden harjoitteluvälineenä. Länsimaihin kahvakuulat saapuivat räjähdysmäisesti 2000-luvulla, erityisesti Pavel Tsatsoulinen kautta, joka oli muuttanut USA:han mutta oli Venäjällä treenauttanut mm. SPETSNAZ-erikoisjoukkoja, erikoisuutenaan nimenomaan kahvakuulaharjoittelu. Sittemmin kaveri on kirjoittanut todella monta alan "kulmakiviteosta", jotka ovat kahvakuulalla vakavasti treenaavien keskuudessa käytännössä itsestäänselvyyksiä.

"Kahvakuulailu" on sen jälkeen vain jatkanut suosionsa kasvattamista entisestään, eikä suotta; rujosta ulkomuodostaan ja mielenkiintoisesta historiastaan huolimatta treeniväline on äärimmäisen tehokas ja monipuolinen, koko kehoa - ja useita ominaisuuksia - harjoittava kokonaisuus. Kaiken lisäksi laadukasta kahvakuulaa on erittäin vaikea vahingoittaa, puhumattakaan hajottamisesta. Väline siis kestää käytännössä eliniän ja enemmänkin, eikä se kaihda myöskään sääolosuhteita; kahvakuulaa on helppo säilyttää vaikkapa terassilla tai ulkovarastossa. Kahvakuulaharjoittelun todellisia perusliikkeitä ovat mm. etuheilautus, rinnalleveto ja työntö, tempaus, erilaiset pyöritykset sekä turkkilainen ylösnousu. Kahvakuulailun aloittamiseen ei tarvitse kuin yhden kuulan ja harjoittelun edetessä voi hankkia raskaampia kuulia. Tästä huolimatta vanhat kuulat eivät varmasti jää käyttämättä, koska kevyemmillä kuulilla on mukava tehdä vaikeampia liikkeitä, tai liikkeitä, joissa et ole vielä kehittynyt pitkälle. Kahvakuulaharjoittelu on tullut jäädäkseen ja siitä riittää haastetta ihan takuuvarmasti jokaiselle.

Vastuskuminauhat

Vastuskuminauhat ovat todella käteviä, esimerkiksi reissuun mukaan mahtuvia treenivälineitä, joilla voi sekä huoltaa kehoa, että myös harjoittaa sitä. Vastuskuminauhoilla on helppo treenata koko keho läpi, aina kyykyistä punnerruksiin asti. Myös huoltavaan harjoitteluun vastuskuminauhat ovat täydelliset, sillä esimerkiksi olkapäiden jumppaamiseen on vaikea löytää yhtä kätevää harjoitteluvälinettä kuin vastuskuminauhat. Treenivälineellä on myös helppo tehdä erilaisia niveliä avaavia huoltavia harjoituksia, erityisesti lantion seudulle. Moni urheilija käyttääkin vastuskuminauhoja lämmittelyssä apuna.

Vastuskuminauhoilla on myös helppo tuoda lisähaastetta tuttuihin liikkeisiin, kuten maastaveto, punnerrukset sekä muut koko kehoa monipuolisesti rasittavat liikkeet. Leuanvedossa taas vastuskuminauha on verraton apu, kun haluaa kehittää leuanvetotaitojaan ja -voimiaan.

Vastuskuminauhoista on olemassa myös miniversioita, eli niin kutsuttuja mini bandseja, jotka kulkevat vaikkapa käsilaukussa mukana. Mini bandsit ovat erityisesti lämmittelyliikkeisiin ja pakara-aktivointiin äärimmäisen hyviä apuvälineitä. Oikein tehtynä mini bandseilla pystyy tekemään kokonaisen alakropan treenin niin halutessaan.

Hierontarullat

Hierontarullat eli tuttavallisemmin "foam rollerit" ovat nykyisin kuntosaleilla ja kotioloissa käytännössä perustarvike, joita pystyy käyttämään ihan jokainen kunto- ja taitotasosta riippumatta. Hierontarullat ovat ensisijaisesti - kuten nimikin antaa viitata - itse tehtävään kehon hierontaan ja huoltoon. Hierontarullia löytyy monia erilaisia: pehmeitä solumuovirullia, kovia rullia, piikkirullia, tärinärullia sekä myös reissuille mukaanotettavia pullorullia. Käytännössä kaikki nämä eri rullat tähtäävät samaan asiaan mutta ovat hiukan eri tilanteisiin ja eri käyttäjille.

Hierontarullalla käsitellään ensisijaisesti lihasten faskioita, eli kalvoja, jotka ovat ikään kuin pusseja, joissa lihakset ovat. Faskia saattaa jumittua tai ei liu-u optimaalisesti ihon ja muiden kudosten kanssa, jolloin oikein tehty hieronta rullalla auttaa lihaksia toimimaan paremmin. Jumit voivat tottakai saada myös ikävän olon aikaan kehossa, johon saa rullan avulla täsmäapua. Hierontarullalla pystyy käsittelemään myös selkärankaa, mikä antaa monelle esimerkiksi istumatyötä tekevälle helpotuksen jumittelevan selän kanssa. Esimerkiksi Youtube-videopalvelusta löytyy paljon hyviä videoita hierontarullien käyttöön, jos asia askarruttaa.

Ketogeeninen ruokavalio on ollut viimeiset viisi vuotta kenties puhutuin ruokavaliomalli ja jopa terveystrendi ylipäätänsä. Sitä käytetään menestyksekkäästi painonhallintaan, vireystilan lisäämiseen ja yleisen olotilan kohentamiseen. Ketogeenistä ruokavaliota sanotaan usein yksipuoliseksi, mutta oikein koostettuna siinä saa syödä useita eri ruoka-aineita, joka takaa riittävän ruoka-aineiden vaihtelun. Ketogeenisestä ruokavaliosta löytyy yleisesti kaksi erilaista mallia: "Dirty Keto" sekä perinteinen ketogeeninen ruokavalio. Dirty Keto on ketogeenisen ruokavalion versio, jossa pyritään vain tavoiteltuihin makroravinteiseein (70% R / 25% P / 5% HH) välittämättä esimerkiksi ruokavalion rasvojen tyypistä (tyydyttyneet, monityydyttymättömät jne.) tai siitä, kuinka paljonko ravinteikkaita vihreitä kasviksia ruokavaliosta löytyy. Perinteinen ketogeeninen ruokavalio on taas tarkempi sen suhteen, että makrojen lisäksi siinä pyritään ottamaan huomioon myös mikroravinteiden ja mm. monipuolinen kasviyhdisteiden saanti.

M-Nutrition on tuonut markkinoille erilaisia ketogeenisiä ruokavaliomalleja tukevat lisäravinteet, joista on apua mm. ketoosiin pääsemisessä, "ketoflunssan" selättämisessä, ketoaineiden lisäämisessä sekä kasviyhdisteiden ja mineraalien saannissa.

Keto Boost on ketogeenistä ruokavaliota tukevien lisäravinteiden kulmakivi, sillä sen pääainesosina ovat elektrolyytit, joiden tarve on useimmiten isompi ketogeenisellä ruokavaliolla, johtuen vähemmästä nesteen kertymisestä elimistöön ja nopeampi nesteen kiertäminen. Elektrolyyttien puute voi aiheuttaa väsymystä tai huimauksen kaltaisia oireita. Keto Boost on erinomainen apu erityisesti ketogeenistä ruokavaliota aloitellessa sekä jatkaessa, kun pystytään lisäämään fyysisen harjoittelun määrää. Kaiken lisäksi Keto Boost sisältää rasva-aineenvaihduntaa tukevia ainesosia, kuten vihreäteeuutetta sekä guaranauutetta.

Keto MCT Oil Powder on erinomainen tuki lisäämään ketoaineiden tuotantoa maksassa, koska maksa pystyy käyttämään näitä keskipitkäketjuisia rasvahappoja suoraan energiaksi ja valmistamaan niiden avulla samalla ketoaineita. MCT-jauhe on vatsaystävällisempää kuin nestemäinen MCT ja sitä pystyy siten nauttimaan suurempia määriä tarvittaessa. Sekoita MCT-jauhetta esimerkiksi kuumiin juomiin tai itsetehtyihin salaatinkastikkeisiin. Ne toimivat myös kahvissa "creamerina", jos ei halua käyttää maitoa. Keto MCT Oil Powder:sta löytyy sekä maustamaton, että Salty Caramel -makuinen versio.

Keto Workout Drink on innovatiivinen treenijuoma ketogeenistä ruokavaliota noudattaville. Tuotteen pohjana toimii MCT-jauhe, josta maksa pystyy pilkkomaan nopeasti energiaa elimistölle ja samalla ketoaineita nopeisiin suorituksiin. Tämän lisäksi tuote sisältää lihasten työkapasiteettia lisääviä ainesosia, kuten sitrulliinimalaattia ja beta-alaniinia. Kreatiinimonohydraatti on myös lisätty tuotteeseen, jotta keholla olisi käytettävissään nopeaa energiaa (kreatiinifosfaatti) räjähtäviin suorituksiin. Keto Workout Drink sisältää myös pienen määrän haaraketjuisia aminohappoja (BCAA), jotka pitävät huolta lihasmassasta ja estävät lihasproteiinin purkamista energiaksi - joka on muutenkin vähäisempää ketogeenisella ruokavaliolla. Jotta tuote olisi täydellinen urheilujuoma ketogeeniselle ruokavaliolle, sisältää se tärkeitä elektrolyyttejä ja mineraaleja paikkaamaan hikoilun aiheuttamaa vajausta.

Keto Meal on erinomainen ateriankorvike ketogeeniselle ruokavaliolle, kun tarvitset terveellisen mutta nopean välipalan esimerkiksi työ- tai opiskelupäivän aikana. Poiketen useista vastaavista valmisteista, Keto Meal:ssa on huomioitu oikea ravintoainejakauma, eli pääraaka-aineena on MCT-jauhe, joka tuo ketoruokavaliolle kriittisen tärkeät rasvat isoimmassa osassa. Usein näkee vastaavissa tuotteissa huomattavasti liian vähän rasvaa ja liikaa proteiinia, joka voi aiheuttaa ketoosista tipahtamisen pois, sillä useat heravalmisteet ovat insulinogeenisia eli ne aktivoivat insuliinia tehokkaasti. Insuliinin kohotessa taas ketoaineet vähenevät, eli siksi tätä on syytä välttää. Keto Meal:ssa on proteiinia annosta kohden 7 grammaa, joka takaa pienen aminohappopiikin muttei kuitenkaan liikaa, jottei edellämainittu tapahtuisi. Tuotteessa on oikeaa kaakaojauhetta antamaan lisätehoa mineraalien muodossa ja tuomaan makua. Kaiken lisäksi tuote on pelkästään stevialla makeutettu.

Keto Greens & MCT with Enzymes on todellinen superfood-lisäravinne ketogeeniselle ruokavaliolle. Se sisältää pääraaka-aineena MCT-jauhetta tukemaan ketoosia. Tämän lisäksi siinä on todella kattava viherjauhesekoitus tukemaan yleistä hyvinvointia. Useilla, varsinkin Dirty Keto -mallista ruokavaliota noudattavilla, on vihreiden saanti valitettavan vähällä. Keto Greens -tuotteella saadaan tähän helppo ja tehokas ratkaisu. Keto Greens sisältää myös tärkeitä entsyymejä helpottamaan ravintoaineiden pilkkomista ja tukemaan ruoansulatusta. Tämä edesauttaa ruoka-aineista saatavan hyödyn lisäämistä, sillä usein ketogeenisellä dieetillä ei välttämättä tee mieli syödä niin paljoa tai usein kuin runsaammin hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla. Tämä johtuu joidenkin lähteiden mukaan rasvapohjaisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion hormonaalisesta vaikutuksesta, ensisijaisesti kontrolloiden greliinin ja leptiinin - nälkä ja kylläisyyshormonien - suhdetta.

Oikein valituilla lisäravinteilla saadaan ketogeenisestä ruokavaliosta ja elämäntavasta enemmän irti ja erityisesti helpottaen ketoosiin laskeutumista. Toisaalta taas, kun lähdetään lisäämään rasitustasoa ja kenties kokeilemaan ketoosin antamia hyötyjä myös treenipuolella, löytyy siihenkin huolella valitut ja tehokkaat lisäravinteet avuksi.

Riittävä ja laadukas uni on elämän kannalta välttämätöntä. Uni on aikaa, jolloin ihminen palautuu niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Uni voidaan jaotella eri vaiheisiin: kevyen unen vaihe, syvän unen vaihe ja REM-uni. Näistä kaksi oleellisinta ovat syvä uni ja REM-uni. Syvä uni on aikaa jolloin elimistö tekee fyysiset korjaustoimenpiteet, kuten korjaa rikkoontunutta lihaskudosta ja tekee hormonaaliset korjaustoimenpiteet. Syvän unen vaihe on nimensä mukaisesti täydellisen rentoutumisen tila, jonka aikana syke ja elimistön lämpötila ovat matalimmillaan. Tästä unen vaiheesta on hankalin herätä.

REM-uni eli vilkeuni on erityisesti aivojen kannalta kriittisen tärkeä unen vaihe. REM-unen aikana aivot palautuvat, kompressoivat tietoja ja päivän aikana opittuja asioita. REM-unen voisikin mieltää tietokoneen kiintolevyn eheyttämistä vastaavaksi tapahtumaksi. REM-unen aikaan silmät liikkuvat nopeasti luomien alla ja lihasjännitys katoaa. Tässä unen vaiheessa on runsaasti ajattelua ja mielikuvia, joskin logiikka on erilaista kuin valveilla ollessa. REM-uni on se unen vaihe, jolloin ihminen näkee unia. Aiemmin ajateltiin, että REM-uni ei ole niin tärkeä vaihe kuin syvän unen vaihe, mutta nykyisen tutkimustiedon mukaan riittävä REM-uni on psyykkisen tasapainon kannalta välttämätön. 

Yöunien pituuden lisäksi myös unen laatu on oleellinen tekijä. Toisin sanoen on mahdollista nukkua 10 tuntia huonosti, kuin 7 laadukkaasti. Viime vuosina tiedepiireissä kiinnostusta on herättänyt erityisesti niin sanottu sirkadiaaninen rytmi eli ihmisen sisäinen biologinen kello, joka säätelee elimistön toimintaa päivän ja yön aikana. Käytännössä tämä sisäinen kello varmistaa sen, että alkuiltaa kohden elintoiminnot hidastuvat, melatoniinin eritys lisääntyy ja elimistö valmistautuu uneen. Aamulla taas mm. suoliston toiminta aktivoituu, kortisolin eritys lisääntyy ja lihasten hermotus paranee. Moni on huomannut, että esimerkiksi klo 01-09 nukuttu uni ei ole sama asia kuin 22-06. Tästä ilmiöstä voi kiittää juuri sisäistä kelloamme, joka on yksi esimerkki siitä, että elimistön toiminta on vahvasti sidoksissa ympäristöömme.

K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, josta ensimmäiseksi tiedettiin sen osallistuminen veren normaaliin hyytymiseen. Myöhemmin huomattiin, että K-vitamiini osallistuu myös luiden toimintaan. K-vitamiinit jaetaan kahteen ryhmään; K1 - ja K2-vitamiineihin. Erityisesti K2-vitamiini on tärkeä siksi, että se ohjaa kalsiumia verenkierrosta luustoon ja edistää siten luiden pysymistä normaalina. K2-vitamiini edistää myös solujen mitokondrioiden eli elimistön "pienoisvoimalaitoksien" toimintaa. Tämä vaikuttaa käytännössä energiantuotantoon.

K-vitamiini on ollut pienen hiljaiselon jälkeen suuren mielenkiinnon kohteena tutkijoiden keskuudessa. Parhaillaan tutkinnassa on K2-vitamiinin mm. valtimoiden kovettumista ja kalkkeutumista estävä vaikutus, sekä jopa syöpää ehkäisevä vaikutus. Myös urheilijoilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu K2-vitamiinin sydäntä vahvistava vaikutus. K2-vitamiini on joissain tutkimuksissa myös ehkäissyt insuliiniherkkyyden alenemista eli siitä voi olla potentiaalista apua diabetekseen sairastumisen riskiin. K-vitamiini yhteis- ja vuorovaikuttaa mm. C- ja D-vitamiinin kanssa eli se toimii synergisesti näiden vitamiinien kanssa. 

K-vitamiinin parhaita lähteitä ovat fermentoidut eli maitohappokäyneet tuotteet (mm. natto ja hapankaali), sisäelimet kuten maksa ja munuaiset, rasvainen kala ja punainen liha sekä myös eri lehtivihreät, kuten pinaatti ja parsakaali.  Tarvittaessa myös ravintolisää voi käyttää apuna riittävään K-vitamiinin saantiin.

Reishi, suomalaisittain lakkakääpä, on Etelä-Suomessakin kasvava lahottajasieni, jota on käytetty tuhansia vuosia erilaisten vaivojen hoitoon etenkin kiinalaisessa lääketieteessä. Reishi on ominaisuuksiltaan adaptogeeninen eli se sopeuttaa elimistön toimintoja vallitsevan tilanteen mukaan. Ennen kaikkea reishin erikoisuus on sen rauhoittava ja tasapainottava vaikutus. Esimerkiksi arjen aiheuttamassa kiireessä ja stressissä reishi on oivallinen apu tukemaan hermoston ja endokriinijärjestelmän toimintaa, myös välillisesti esimerkiksi parannetun unenlaadun kautta. Reishi tukee myös immuunijärjestelmän toimintaa, eli siitä voi olla iso apu esimerkiksi flunssakausilla tai kun haluat pitää taudinaiheuttajat loitolla.

Reishiä käytetään useimmiten kuuriluontoisesti esimerkiksi isommilla annoksilla kovemmilla rasitusjaksoilla (fyysinen ja/tai henkinen), tai pidempään pienemmällä annoksella. Adaptogeenien kohdalla suositellaan yleensä pientä taukoa (3-4 viikkoa jaksojen välillä), ettei keho pääse tottumaan liikaa adaptogeenin vaikutusmekanismiin. Muutoin adaptogeenit ovat erittäin turvallisia käyttää ja niiden voima piilee nimenomaan niiden kyvyssä vaikuttaa moneen eri kehon mekanismiin samaan aikaan.

Voit tutustua reishivalikoimaamme tästä.

Suoliston bakteerikannan eli flooran merkitys kokonaisterveydelle on ollut yksi 2010-luvun merkittävimmistä tieteellisistä löydöistä. Suoliston bakteerikannalla tarkoitetaan suolistossa eläviä pieneliöitä, bakteereja, joita on sanalla sanoen miljardeittain ja vielä useampaa eri kantaa, eli perhettä. Luonnollisesti mukana on sekä hyviä, että pahoja bakteereja, jotka taistelevat joka hetki elintilastaan. Toivottavaa olisi, että hyvät bakteerit olisivat tässä taistelussa voiton puolella pitäen mikrobiston kunnossa. Suoliston bakteerikanta on alati muuttuvassa tilassa, sillä sen kuntoon vaikuttaa useat eri tekijät, aina ravinnosta omaan elinympäristöön.

Terve ja tasapainoinen suoliston mikrobisto vaikuttaa lukuisilla eri tavoilla terveyteen. On mm. havaittu, että bakteerikannan rikkaudella, eli kuinka montaa erilaista bakteerityyppiä suolistosta löytyy, on yhteys ihmisen immuunipuolustukselle erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Monelle on valitettavan tuttu ilmiö esimerkiksi sairastuminen ripuliin tai mahatautiin. Tämä on tyyppiesimerkki tilanteesta, jolloin pahat bakteerit ovat ottaneet hetkellisen ylivallan. Tiettyjen bakteerikantojen puuttuminen on myös havaittu olevan yhteydessä lihomiseen ja tällä hetkellä on selvityksessä suoliston mikrobiston yhteys masennukseen ja Alzheimerin tautiin. Myös hormonitoiminta on yhteydessä suoliston kuntoon. Tulevat vuodet osoittavat varmasti, mihin kaikkeen muuhunkin suoliston kunto on yhteydessä. Nykyään puhutaan kuitenkin jo suolisto-aivot yhteydestä, joka viittaa aivojen toiminnan ja tehokkuuden liittymisestä suoliston kuntoon, sekä toisin päin.

Hyvää bakteerikantaa edesauttaa monipuolinen ruokavalio, erityisesti runsasta kasvipohjaista ravintoa sisältävä. Ulkona liikkuminen, erityisesti luonnossa, lisää hyville bakteereille altistumista myös. Laadukas uni puolestaan pitää huolta elimistön lisäksi myös suoliston hyvistä bakteereista. Ruoka-aineista parhaita hyvien bakteerien täsmäaseita ovat erityisesti hapatetut ruoat kuten hapankaali, jogurtit, piimä ja juustot. Mikäli tarvitset vielä lisäapua suoliston bakteerikannan tasapainottamisessa, voi erillisestä probioottilisästä olla hyötyä. 

Magnesium on yksi kehon tärkeimmistä kivennäisaineista. Se on tarpeellinen kehon yli 300 entsyymin toiminnalle ja on mukana useassa eri kemiallisessa reaktiossa, mitä kehossa tapahtuu. Yli puolet kehon magnesiumista on luustossa ja hampaissa, loput löytyvät soluista. 

Magnesium vaikuttaa mm. lihasten ja hermoston normaaliin toimintaan ja se on siten mukana jokaisessa tekemässämme liikkeessä. Magnesium vaikuttaa sähköjännite-eroihin lihas- ja hermosolujen solukalvoissa. Jännite-ero taas vaikuttaa lihasten kykyyn rentoutua ja aktivoitua. Tämä on oleellista lihasten normaalin toiminnan kannalta. Magnesiumista 55-60% sijaitsee luustossa ja on siten luuston ja hampaiden yksi rakennuspalikka. Tärkeää on myös tietää, että mikäli magnesiumia saadaan liian vähän, keho alkaa käyttämään luustossa olevaa varastoitunutta magnesiumia.

Magnesium on tärkeässä roolissa kehon nestetasapainon ylläpidossa, pitäen omalta osaltaan huolta elektrolyyttitasapainosta. Magnesium tukee myös energia-aineenvaihduntaa ja normaalia proteiinisynteesiä. Magnesiumin lähteitä ruokavaliosta ovat mm. viljat, vihannekset, pähkinät, palkokasvit, kala, tumma suklaa ja banaanit. Magnesiumin vuorokausisaantisuositus on naisille n. 280 mg ja miehille 350 mg. Luonnollisesti tarve voi olla kovemmassa fyysisessä rasituksessa korkeampi, erityisesti lisääntyneen hikoilun kautta. Magnesiumlisän käyttö näissä tilanteissa on erittäin suotavaa. Yötä vasten otettu magnesium myös rauhoittaa hiukan elimistöä ja voi siten helpottaa nukahtamista.

Omega-3-rasvahapot ovat terveyden kannalta välttämättömiä. Ne ovat monityydyttymättömiä rasvoja, joita saadaan erityisesti kalasta. Tutkimusten mukaan Grönlannin eskimoilla tavataan sekä elintasosairauksia että kehon rappeutumisesta johtuvia sairauksia vähemmän kuin länsimaisilla ihmisillä. Tämä johtuu siitä, että eskimot syövät runsaasti kalaa, jossa on ihmisen terveydelle välttämättömiä omega-3-rasvahappoja. Niistä tärkeimmät ovat eikosapentaeenihappo eli EPA sekä dokosaheksaeenihappo eli DHA.

Nämä monityydyttymättömät rasvahapot ovat tunnettuja niiden monista eri terveysvaikutuksistaan, ennen kaikkea sydän- ja verisuonitauteja ennaltaehkäisevästä vaikutuksestaan, koska EPA ja DHA estävät verisuonten kalkkeutumista.

Näyttöä on myös omega-3-rasvahappojenpositiivisesta vaikutuksesta myös masennuksen, dementian, Alzheimerin taudin sekä nivelreuman hoidossa. Omega-3 rasvahappojen riittävää saantia suositellaan myös 2-tyypin diabeetikoille, sillä heillä on kohonnut riski sairastua sepelvaltimotautiin. On myös väitetty, että runsas omega-3 rasvahappojen saanti lievittäisi kaamosajan pimeydestä aiheutuvaa masennusta.

Rasvaista kalaa suositellaan syötävän noin kaksi kertaa viikossa riittävän omega-3:n saannin kannalta. Yksilöllisiä eroja tarpeessa voi kuitenkin olla, johtuen esimerkiksi korkeammasta rasitustasosta fyysisen työn tai urheilun vuoksi. Omega-3 ravintolisän käyttö voi olla näissä tilanteissa erityisen suositeltavaa.

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota ihminen saa pääsääntöisesti auringonvalosta, josta iho tuottaa elimistölle D-vitamiinia käyttöönsä. D-vitamiini on elintärkeä vitamiini, sillä se on yhteydessä moniin kemiallisiin prosesseihin elimistössä ja on yleisestikin elimistön toiminnan kannalta tärkeä. Erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla elävät ja runsaasti sisätiloissa aikaa viettävät (työ, harrastukset jne.) joutuvat pitämään D-vitamiinin saannistaan huolta esimerkiksi ravintolisää käyttämällä.

D-vitamiini on olennainen mm. kehon hormonitoiminnan kannalta ja usein sanotaankin, että D-vitamiini on oikeastaan hormoni itsessään kuin pelkkä vitamiini. D-vitamiini on luuston kannalta myös erittäin tärkeä, sillä kalsiumin imeytyminen vaatii D-vitamiinia, jotta se imeytyisi tehokkaasti. D-vitamiini vaikuttaa myös ihmisen mielialaan, sillä sillä on havaittu olevan masennusta lievittävää vaikutusta.

D-vitamiini tuli suureksi puheenaiheeksi 2000-luvun alkupuolella, sillä sen vaikutuksia alettiin tutkia ja ennen kaikkea ymmärtää näihin aikoihin paremmin. D-vitamiini onkin ratsastanut eräänlaista "supervitamiinin" aallonharjaa, eikä sen positiviisista vaikutuksista varmastikaan tiedetä vielä kaikkea. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, että myös muilla vitamiineilla ja mineraaleilla on oleellinen rooli ihmisen kokonaisterveyden kannalta.

Hiilihydraatit ovat elimistölle tärkeitä, sillä niistä saa nopeasti hyvälaatuista energiaa, joka auttaa pitämään olon virkeänä, parantaa suorituskykyä ja kontrolloi verensokeria.

Onkin tärkeää ymmärtää, miten nämä terveelliset hiilihydraatit voi parhaiten omaksua osaksi terveellistä ruokavaliota ja mistä niitä parhaiten saa. Alta löydät kolme hyvää ja terveellisestä hiilihydraatin lähdettä.

1. Kaura on tunnetusti terveellinen vilja niin sydämen terveydelle kuin verisuonillekin. Lisäksi kaura voi auttaa laihtumaan, sillä sen sisältämät hiilihydraatit ovat ihanteellinen keino pitää olo kylläisenä suhteellisen vähäisellä kalorimäärällä.

1. Lisäämällä annoksen täysjyväpastaa päivän pääateriaan tarkoittaa, että saat runsaasti terveellistä polttoainetta elimistöllesi, etkä päädy ahmimaan tai napostelemaan ja täten nauttimaan ylimääräisiä kaloreita.

1. Banaani on ravinnerikas hedelmä, josta saa kuitua ja tärkkelystä, joka sulaa elimistössä täysin. Banaani auttaa sinua pysymään kylläisenä pidempään ja siitä saa runsaasti energiaa – lisäksi se tehostaa ruuansulatusta.

Kaikki hiilihydraatit eivät ole pahasta, eikä niitä tulisi välttää kokonaan. Hiilihydraateista saa pitkäkestoista energiaa, joka pitää kylläisenä, joten et päädy napostelemaan turhaan. Nauttimalla terveellisiä hiilihydraatteja voit itse asiassa tehostaa laihtumista ja aineenvaihdunnan toimintaa, jolloin kaloreita palaa tehokkaammin.
Mikäli treenaa paljon ja kovaa, on hiilihydraattilisän käyttäminen myös treenin aikana suotavaa ja sen on todettu parantavan harjoittelun tuloksia ja nopeuttavan mm. palautumista.

Stressin hallitseminen lähtee ehdottomasti siitä, että tuntee omat voimavaransa ja niiden rajallisuuden. Tämä on tärkeää siksi, että ei vahingossa yritä haalia itselleen liikaa tehtävää ja kohta huomaa olevansa tilanteessa, jossa on sitoutunut liian moneen asiaan mutta resurssit eivät riitä kaikkeen, ja hyvin pian voi olla että voimavarat eivät riitä murto-osaankaan. Kun tietää missä omat rajat menee, on helppo navigoida arjen tehtävissä ja vaatimuksissa näiden mukaisesti.

Nukkuminen on ehdottomasti tehokkaimpia konsteja hallita ja hoitaa omaa stressikuormaa mutta useimmiten pitkittyneen stressin aikana uni on ensimmäinen asia, joka kärsii stressin vuoksi. Tämä johtuu siitä, että elimistö on taistele tai pakene -tilassa stressin vuoksi - asia jonka kävimme tarkoin läpi aiemmassa kirjoituksessa. Tämän myötä lepo ja palautuminen eivät ole elimistön prioriteettilistalla ykkösenä, sillä se yrittää edelleen vain selviytyä päällä olevasta uhasta. 

Jotta elimistölle saadaan viestittyä, että pahin uhka on ohitse (jonka myötä myös uni tulee helpommin), täytyy stressireaktiota hallita ja käsitellä palauttavilla toimenpiteillä. Näiden toimenpiteiden avulla elimistö saa selkeän viestin, että uhka on ohitse ainakin toistaiseksi ja keho ja mieli voivat nyt siirtyä palautumaan ja korjaamaan itseään. Tunnettuja ja hyväksi havaittuja stressinhallintakeinoja ovat mm. ulkoilu, luonnossa liikkuminen, urheilu sopivalla intensiteetillä, meditointi ja päiväkirjan pitäminen. Ulkoilemisen ja luonnossa liikkumisen on jo pitkään tiedetty olevan tehokas stressinhallintakeino ja nykyään niiden hyödyistä on ihan tutkimuksiakin. Paljolti vaikutus perustuu ympäristön vaihdon tuomaan efektiin, sillä usein stressi nykypäivänä assosioutuu tiettyihin paikkoihin, kuten työpaikkaan tai kotioloihin. Luonnossa omassa rauhassa asiat myös asettuvat eri tavalla perspektiiviin, kun ajatuksia voi jopa alitajuisesti peilata siihen tosiasiaan, että elämää on muuallakin kuin vain omassa kiireisessä arjessa. Raitis ulkoilma auttaa myös nukahtamaan illalla paremmin.

Liikunta on yksi tunnetuimpia stressinhallintakeinoja, erityisesti nykypäivänä. Suurimmalle osalle ihmisiä stressin aiheuttajat ovat enemmänkin henkisiä ja asioita, joille ei fyysisesti voi tehdä mitään mutta taas mieli joutuu prosessoimaan niitä. Liikunta toimiikin täten konstina "päästä irti omasta mielestä ja mennä enemmän omaan kehoon". Kuten aiemmista osista opimme, liian raskas liikunta on myös itsessään stressitekijä ja stressi loppujen lopuksi verottaa samasta voimavarapankista. Eli liikuntaa ei kannata suorittaa liian isoilla tehoilla pitkittyneen stressin aikaan.

Meditointi ja päiväkirjan pitäminen ovat ehkä vähemmän tunnettuja mutta silti erittäin toimivia tapoja hoitaa stressikuormaa. Perinteisessä meditaatiossa, jossa tutkitaan omaa mieltä ja siellä pyöriviä asioita, voi olla äärimmäisen vapauttavaa huomata kaiken kiireen ja huonon olon johtuvan vain oman mielen tuottamasta - usein liioitellusta - asioiden paisumisesta ja ylimääräisestä prosessoinnista. Päiväkirjan pitäminen toimii hiukan samalla tavalla kuin meditaatio; siinä fyysisesti kirjoitetaan omia ajatuksia ja huolenaiheita auki, joka tuo näkyväksi oman pään sisäisiä ajatuksia ja huolia, jotka objektiivisella tarkastelulla katsottuna voivat hyvinkin pian näyttää mitättömiltä tai turhilta.

Eri stressinhallintakeinoja kannattaa kokeilla ja tutkia, mikä vaikuttaa toimivan parhaiten omalle kohdalle. Näissä kaikissa yllämainituissa tavoissa on se hieno puoli, että ne eivät käytännössä maksa mitään vaan ovat ilmaisia toteuttaa kelle tahansa. Pitkässä juoksussa sen sijaan näiden tapojen tehokas käyttö maksaa takaisin itselle monin verroin, pitäen huolta omasta terveydestä ja tuottavuudesta.