Tervetuloa Terveystori.fi news-osion pariin!

Olitpa sitten käyttänyt lisäravinteitä pitkään tai vasta aloittelemassa, melko äkkiä käy selväksi, että erilaisia purkkeja ja purnukoita on todella moneen lähtöön. On kapseleita, tabletteja, jauheita ja juomia. Löytyy proteiinia, palkkaria, laturia, intraa, rasvanpolttajaa, yöprotskua, viherjauheita, superfoodeja, aminoita sekä toinen toistaan eksoottisempia kirjainyhdistelmiä. Mihin näitä kaikkia voi ihminen tarvita, tai tarvitseeko ollenkaan?

Harrastukset ovat perinteisesti sellainen aihealue, että niistä ei voi muuta kuin kiistellä. Kukin käyttää aikansa miten parhaaksi näkee. Sama logiikka pätee urheiluun, terveyteen ja hyvinvointiin liittyen sillä tavalla, että jokaisella, joka on lähtenyt tälle niin sanotulle paremman elämän polulle, on omat tavoitteensa joihin pyrkii. Yksi haluaa polttaa rasvaa, toinen parantaa immuniteettiaan, jollekin vireystason ja kognitiivisten toimintojen tehostaminen on kaikista tärkeintä, jollekulle toiselle taas mikään ei ole niin tärkeää kuin lihasten kasvattaminen. Kaikki ovat henkilökohtaisina tavoitteina aivan yhtä hyviä keskenään eikä yksikään ole toista huonompi tai parempi, koska asialla on merkitystä vain yksilölle itselleen.

Miten nämä harrastukset ja tavoitteet nyt liittyvät sitten otsikon aiheeseen? Idea on siinä, että samalla tavalla kuin erilaisia tavoitteita on runsaasti, on myös niitä tukevia lisäravinteita ja ravintolisiä vastaavasti paljon. Tämä on nähtävissä myös lisäravinteiden kategorioissa eli luokitteluissa: rasvanpolttajille on oma osastonsa, palautusjuomille omansa, proteiineille omansa jne. Eli toisin sanoen, jokaiselle tavoitteelle on olemassa omat lisäravinteensa. Tästä päästäänkin sitten vastaamaan otsikon kysymykseen: riippuen tavoitteistasi, et taatusti tarvitse kaikkia erilaisia lisäravinteita, mitä markkinoilta vain löytyy. Tärkeimpänä hankintoja ohjaavana tekijänä on siis se, mitä asioita tavoittelet. Tässä kohtaa on kuitenkin tärkeää mainita, että tavoitteesi voi vaihtua matkan varrella kokonaan toiseen. Esimerkiksi voit olla aluksi kiinnostunut lihasmassan lisäämisestä mutta myöhemmin huomaat, että kestävyysurheilu on sinun juttusi. Toisaalta taas voi myös olla, että tavoitteesi vaihtuu säännöllisin väliajoin, tästä hyvänä esimerkkinä lihasmassan hankintakausi ja sen jälkeen rasvanpolttojakso.

Tätä ohjenuoraa noudattamalla on helppo navigoida lisäravinteiden ihmeellisessä maailmassa. Mainittakoon loppuun sen verran, että yleistä hyvinvointia ja terveyttä tukevat ravintolisät, kuten monivitamiini, Omega-3 rasvahapot sekä esimerkiksi D-vitamiini ovat sellaisia, joita jokaisen kannattaa vähintään harkita lisäävänsä ruokavalion tueksi. Mutta muutoin kun puhutaan erityisemmistä ravintolisistä ja lisäravinteista, kannattaa omia tavoitteita käyttää luotettavimpana kompassina.

Palautusjuomat (tai palautumisjuomat) ovat valmiita juomasekoituksia, joiden avulla elimistön palautumisprosessi käynnistyy mahdollisimman nopeasti harjoittelun päätyttyä. Oikeanlaiset ravintoaineet heti urheilusuorituksen jälkeen nautittuna ovat ensisijaisen tärkeitä kehityksen kannalta lajissa kuin lajissa. Perinteisesti palautusjuomassa on proteiinia, hiilihydraatteja sekä mahdollisesti muita lisättyjä ainesosia, kuten kreatiinia ja aminohappoja. Näiden ainesosien suhde vaihtelee eri tuotteiden välillä. Osassa tuotteissa on esimerkiksi 1:3 proteiinia hiilihydraattiin nähden, siinä missä toisessa voi olla taas juuri toisin päin. Markkinoilla on valtavasti erilaisia palautusjuomia, joten mistä tietää, mikä palautusjuoma sopii itselle parhaiten?

Elimistö tarvitsee harjoittelun jälkeen erityisesti laadukasta, hyvin imeytyvää proteiinia n. 20-30 gramman annoksen, jotta proteiinisynteesi eli lihasta rakentava tila käynnistyy. Erityisesti proteiinin saannilla harjoituksen jälkeen on tutkitusti merkitystä palautumiselle, eli lihasten mikrovaurioiden korjaamiselle. Heraproteiini on biologiselta arvoltaan laadukkainta proteiinia, joka tarkoittaa sitä, että kehon on helpoin käyttää sitä ravinnoksi. Heraproteiini on myös aminohappoprofiililtaan laadukkain proteiininlähde, eli se sisältää optimaalisessa suhteessa (erityisesti) välttämättömiä aminohappoja. Voit lukea lisää heraproteiinista tästä linkistä. Mikäli ei pystytä käyttämään maitopohjaisia proteiinivalmisteita, on myös olemassa maidottomia vaihtoehtoja, kuten lihaproteiinit sekä kasviproteiinit.

Palautusjuoman hiilihydraatit täyttävät harjoituksen myötä tyhjentyneet lihasten energiavarastot (glykogeenivarastot). Riippuen hiukan harjoittelun tyypistä, keho käyttää treenin aikana lihaksiin varastoitunutta glykogeeniä - eli hiilihydraattien pilkkoutumistuotetta - polttoaineena. Erityisesti korkean intensiteetin harjoittelussa, kuten kamppailuharjoittelu tai CrossFit, hiilihydraatteja voi palaa todella runsaasti. Korkealla intensiteetillä tarkoitetaan tässä tapauksessa lihastyöskentelyn lisäksi myös sydän- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvaa rasitusta. Luonnollisesti taas treenissä, jossa sykkeet eivät ole niin korkealla, hiilihydraattien kulutus on vähäisempää. Eli treenin intensiteetti ja tehoalueet ovat yksi indikaattori sille, millainen palautusjuoma kannattaa valita itselleen.

Palautusjuomiin lisätään joskus myös muita palautumista tehostavia ainesosia kuten kreatiinia, BCAA- tai EAA-aminohappoja sekä esimerkiksi C-vitamiinia. Näiden ainesosien tarkoituksena on lisätä mm. proteiinisynteesiä, vähentää elimistön tulehdustilaa sekä parantaa lihasten ravinnon vastaanottokykyä. Erityisesti kreatiini ja aminohapot omaavat paljon hyvää dataa niiden palautumista nopeuttavien ominaisuuksien suhteen. Voit lukea näistä ainesosista lisää tästä ja tästä.

Näiden tietojen valossa tarkasteltuna palautusjuoman tyyppi (proteiini/hiilihydraatti-suhde) kannattaa valita oman harjoittelutyylin mukaisesti. Sanottava toki on, että vaikka valitsisikin "väärän tyyppisen" palautusjuoman omaan harjoitteluun nähden, ei suurta vahinkoa tapahdu missään nimessä. Pääpiirteittäin voisi kuitenkin sanoa, että mikäli harjoittelu on intensiteetiltään matalempaa mutta lihaskudosta rasittavaa/vaurioittavaa, soveltuu korkeampi proteiinin määrä suhteessa hiilihydraattiin erinomaisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä on jopa klassinen yhdistelmä: erikseen ostettu proteiini- sekä hiilihydraattivalmiste. Tämä yhdistelmä mahdollistaa myös sen, että palautusjuoman sisältöä pystyy muuttamaan tarvittaessa, esimerkiksi rasvanpolttojakson alettua. Toki tähän tarkoitukseen löytyy myös varta vasten tehtyjä valmisteita, mikäli haluaa säästyä erikseen sekoittelun vaivalta.

Mikäli harjoittelu taas tapahtuu pääasiassa korkean intensiteetin alueilla, voi korkeammasta hiilihydraatin määrästä olla merkittävää hyötyä palautumisen suhteen. Esimerkiksi kestävyysurheilu, CrossFit tai muu toiminnallinen harjoittelu ovat käytännön esimerkkejä tästä. Samasta syystä tällaisissa lajeissa myös harjoituksen aikainen hiilihydraattilisän käyttö on hyvin suosittua, sillä keho käyttää hiilihydraattia runsaasti polttoaineena harjoituksen aikana ja sen jälkeenkin.

Immuniteetti eli vastustuskyky tarkoittaa luontaista kykyä vastustaa ja taistella taudinaiheuttajia, eli viruksia ja bakteereja vastaan. Vastustuskyvyn kulmakivet ovat ravinto, uni, liikunta ja stressitasot. Näillä osa-alueilla saadaan ehdottomasti suurin hyöty ja lisä immuniteetin vahvistamiseen. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa ja päivittäisissä rutiineissa, voi ravintolisistä saada vielä lisäapua immuniteetin tukemiseen.

C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joka osallistuu useaan eri prosessiin elimistössä. C-vitamiini ei vesiliukoisuudesta johtuen varastoidu elimistöön vaan sitä on saatava ravinnosta toistuvasti. Vastaavasta syystä ylimääräinen c-vitamiini, jota keho ei tarvitse, poistuu virtsan mukana elimistöstä. C-vitamiini on antioksidantti, joka mm. suojaa soluja hapettumiselta ja tukee immuunijärjestelmää. C-vitamiini vähentää myös elimistössä esiintyvää tulehdusta, joka voi aiheutua esimerkiksi kovasta treenistä tai immuunireaktiona bakteereja vastaan taisteltaessa. Moni urheilija käyttääkin C-vitamiinia kovilla treenijaksoilla tukemaan immuniteettia ja palautumista. C-vitamiini toimii myös kofaktorina eli tukiravinteena eri mineraalien imeytymiseen, mm. rauta ja kupari. Hyvä kerta-annos C-vitamiinia on 250-500 mg, jota voi tehostetusti nauttia useamman kerran päivässä immuniteettisuojan tukemiseksi.

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota ihminen saa pääsääntöisesti auringonvalosta, josta iho tuottaa elimistölle D-vitamiinia käyttöönsä. D-vitamiini on elintärkeä vitamiini, sillä se on yhteydessä moniin kemiallisiin prosesseihin elimistössä ja on yleisestikin elimistön toiminnan kannalta tärkeä. Riittävä D-vitamiinin saanti vaikuttaa myös immuniteettiimme. Erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla elävät ja runsaasti sisätiloissa aikaa viettävät (työ, harrastukset jne.) joutuvat pitämään D-vitamiinin saannistaan huolta esimerkiksi ravintolisää käyttämällä.

Sinkki edistää immuniteetin normaalia toimintaa ja se on suosittu ensiapu flunssan ensioireiden ilmaantuessa. Sinkki on lisäksi tärkeä soluja suojaava antioksidantti ja sitä tarvitaan myös solujen jakautumiseen, DNA:n muodostumiseen, energia-aineenvaihduntaan sekä hiuksille, iholle ja kynsille.

Suoliston mikrobisto eli bakteerit ja niiden tasapaino (hyvät-pahat) on tärkeässä roolissa immuniteetin tukemisessa. Terve ja tasapainoinen suoliston mikrobisto vaikuttaa lukuisilla eri tavoilla terveyteen. On mm. havaittu, että bakteerikannan rikkaudella, eli kuinka montaa erilaista bakteerityyppiä suolistosta löytyy, on yhteys ihmisen immuunipuolustukselle erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Monelle on valitettavan tuttu ilmiö esimerkiksi sairastuminen ripuliin tai mahatautiin. Tämä on tyyppiesimerkki tilanteesta, jolloin pahat bakteerit ovat ottaneet hetkellisen ylivallan. Hyvää bakteerikantaa edesauttaa monipuolinen ruokavalio, erityisesti runsasta kasvipohjaista ravintoa sisältävä. Ulkona liikkuminen, erityisesti luonnossa, lisää hyville bakteereille altistumista myös. Laadukas uni puolestaan pitää huolta elimistön lisäksi myös suoliston hyvistä bakteereista. Ruoka-aineista parhaita hyvien bakteerien täsmäaseita ovat erityisesti hapatetut ruoat kuten hapankaali, jogurtit, piimä ja juustot. Mikäli tarvitset vielä lisäapua suoliston bakteerikannan tasapainottamisessa, voi erillisestä probioottilisästä olla merkittävää hyötyä täsmäkäytettynä.

Vähemmän tunnettuja mutta sitäkin mielenkiintoisempia ovat erilaiset adaptogeeniset sienet, ehkä merkittävimpänä Suomessakin laajalti kasvava lahottajasieni pakurikääpä. Pakurikäävällä ei ole tehty tarpeeksi kliinisiä tutkimuksia ihmisillä, jotta sen vaikutuksista voitaisiin olla yhtä mieltä, mutta eläinkokeista saadut tulokset antavat tälle luonnontuotteelle melko suuriakin lupauksia: mm. immuniteetin yleinen paraneminen, matala-asteisen tulehduksen väheneminen (joka on yhteydessä hyvin moneen sairauteen), rasva-aineenvaihdunnan tehostuminen sekä suoliston bakteerikannan korjaantuminen.

Aminohapot ovat proteiinin osia, joihin kuuluu sekä välttämättömiä että ei-välttämättömiä aminohappoja. Välttämättömät aminohapot ovat sellaisia, joita keho ei voi tuottaa itse vaan se tarvitsee ne ravinnosta suoriutuakseen ja pitääkseen elintoimintoja yllä. Ei-välttämättömät aminohapot ovat sellaisia, joita keho voi tuottaa itse pitääkseen elintoimintoja yllä, mutta rasituksen myötä tarvitsee niitä myös ravinnosta toimiakseen optimaalisesti.

Erityisesti välttämättömät aminohapot - joita kutsutaan myös EAA:ksi (Essential Amino Acids) ovat treenaajien keskuudessa suosittuja niiden fyysistä suorituskykyä ja palautumista tukevien hyötyjen vuoksi. Lisäravinteiden puolelta yleisimpiä valmisteita ovat EAA- sekä BCAA-aminohappovalmisteet, joiden pääasiallinen ero on se, että EAA-valmisteet sisältävät kaikki välttämättömät aminohapot (9 kappaletta) ja BCAA-valmisteet sisältävät kolme välttämättömiin kuuluvaa aminohappoa, leusiini, isoleusiini ja valiini. Tässä artikkelissa puhumme välttämättömistä aminohapoista yleensä.

EAA-valmisteet ehkäisevät mm. kataboliaa eli lihasproteiinin purkamista energiaksi, joka taas mahdollistaa pidemmällä aikavälillä suuremman lihasmassan. Myös jaksoilla, jolloin kalorien saanti on alhaisempaa kuin päivittäinen tarve, EAA-valmisteet tukevat lihasmassan ylläpitoa. Harjoittelun aikana nautitut aminohapot myös antavat keholle energiaa harjoituksen aikana suoritua treenistä tehokkaammin. Riittävä aminohappojen saanti auttaa myös kehon immuunijärjestelmää toimimaan optimaalisesti ja pitämään taudinaiheuttajia loitolla. 

Aminohappojen käyttömäärä vaihtelee henkilöstä riippuen, mutta yleensä annostukset ovat 5-20 gramman paikkeilla treenin aikana käytettäessä. Joissain tapauksissa, esimerkiksi paaston aikaisessa harjoittelussa, aminohappoja voidaan käyttöö sekä ennen että jälkeen harjoittelun tukemaan suorituskykyä ja estämään lihasproteiinin purkamista.

Voit tutustua aminohappovalikoimaamme tästä linkistä: https://terveystori.fi/fi/category/aminohapot/18051

Treenilaturit ovat tuotteita, jotka nautitaan ennen fyysistä suoritusta, kuten kuntosaliharjoittelu tai vaikkapa kamppailutreeni. Treenilaturien ensisijainen tarkoitus on lisätä työkapasiteettia harjoituksen aikana, virittää keskushermostoa terävämpään suoritukseen sekä puskuroida maitohappoja harjoituksen aikana. Välillisesti treenilaturit vaikuttavat näitä mekanismeja hyödyntäen myös harjoittelun tuloksiin, eli mm. lisääntyneeseen hapenottokykyyn, lihasmassan ja -voiman kasvuun, kestävyyteen sekä myös rasvanpolttoon.

Yleisesti treenilatureissa käytettäviä ainesosia ovat mm. sitrulliinimalaatti, beta-alaniini, kreatiini, elektrolyytit ja joissakin treenilatureissa käytetään myös aminohappoja tukemaan lihaskasvua ja antamaan energiaa lihaksille harjoittelun tai suorituksen aikana.

Nykyisin treenilatureita löytyy useita eri makuja ja ne sekoittuvat erinomaisesti nesteeseen. Myös käyttö on erittäin helppoa: 30-60 min ennen harjoitusta nautittuna tuote imeytyy helposti ja se on kätevä pakata mukaan sheikkeriin valmiiksi vaikkapa töihin tai kouluun, ja päivän päättyessä nauttia treenille lähtiessä.

Tutustu laajaan treenilaturivalikoimaamme tästä linkistä: Terveystori-fi-treenilaturit

Kreatiini on yksi tutkituimpia lisäravinteita, josta on kiistatta hyötyä useisiin eri harjoitusmuotoihin. Kreatiinia esiintyy luonnostaan elimistössä kreatiinifosfaatin muodossa, jota keho käyttää nopeisiin suorituksiin. Kreatiinia löytyy mm. lihatuotteista luonnostaan, mutta mikäli siitä haluaa saada tutkimuksilla todettuja tuloksia, täytyy kreatiinia suplementoida eli ottaa lisäravinteen muodossa. Suosituin muoto on jauhemainen monohydraattivalmiste mutta tuotetta löytyy myös kapselimuodossa.

Kreatiinia säännöllisesti käyttämällä on havaittu jopa 5-15% lisäystä maksimaalisessa voimassa ja tehoissa, sarjoissa, jotka pusketaan äärimmilleen. Kreatiini lisää paitsi voimantuottoa ja irtiottokykyä, myös parantaa sarjakestävyyttä, eli lisää tehokkaiden toistojen määrää per sarja. Eivätkä kreatiinilisän tehot rajoitu vain suorituskykyyn, vaan se parantaa myös kehonkoostumusta. Kreatiinilisä täyttää lihasten kreatiinivarastoja, joka johtaa myös siihen, että lihaksen sisälle kerätään nestettä, jolloin lihas on paineisempi, eli näyttää isommalta. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa vaikutus, vaan kreatiinilisää käyttävillä on havaittu myös suurempaa todellista lihaskasvua kuin verrokkiryhmillä. Eli kreatiini lisää rasvatonta kehonpainoa myös puhtaan lihaksen, ei vain nesteen muodossa!

Niin kutsuttu “kreatiinitankkaus”, eli kreatiinin nauttiminen suurempina annoksina käyttöä aloitettaessa ei ole välttämätön. Kreatiinin käytöstä ei myöskään tarvitse pitää taukoja, vaan kreatiini voi olla päivittäisessä käytössä. 3-5 g päiväannos on suurimmalle osalle riittävä annos ylläpitämään sopivaa kreatiinitasoa eikä tätä suuremmista päiväannoksista näyttäisi olevan lisähyötyä.

Kestävyysurheilu, nimenomaisesti lenkkeily ja juoksu, sai 1970- ja 80-luvuilla valtavasti nostetta, kun ihmisillä alkoi olla enemmän vapaa-aikaa ja osittain markkinavoimienkin myötä erityisesti juoksemista ja lenkkeilyä alettiin puskemaan kovasti kansan tietoisuuteen, eritoten Pohjois-Amerikassa. Sittemmin myös esimerkiksi pyöräily liittyi tähän joukkoon. Suomessa on toki hiihdetty jo kauan ja 2000-luvun paikkeilta asti sauvakäveltykin, mutta erityisesti juoksu ja lenkkeily on tullut jäädäkseen niiden vakiinnuttua vakavasti treenaavien (esim. maratonit ja ultrajuoksut), että myös tavallisten harrastajien keskuudessa. Mitä hyötyä kestävyysharjoittelusta sitten on, sen lisäksi, että se on suosittua?

Kestävyysharjoittelu kehittää erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistöä ja hapenottokykyä. Sydän- ja verenkiertoelimistön kunto on äärimmäisen tärkeässä asemassa yleisen jaksamisen kannalta, puhumattakaan eliniän odotteesta ja terveistä elinvuosista. Myös hapenottokyky ja keuhkojen hyvä kunto on tärkeä tekijä ihan arkistenkin askareiden kannalta, kuten liikkuminen paikasta toiseen tai esineiden siirtely kotona.

Osittain edelliseen liittyen, kestävyysharjoittelu erityisesti peruskuntoharjoittelualueella ("Pitää Pystyä Puhumaan" -tahti) lisää peruskuntoa, joka on kaiken muun harjoittelun perusta. Mekanismi tälle on pitkälti nimenomaisesti sydän- ja verenkiertoelimistön vahvistuminen sekä hapenottokyvyn lisääntyminen, mutta myös anaerobisen kynnyksen nostaminen ja rasvojen hyväksikäyttäminen energiaksi. Nämä asiat vaikuttavat taas suoriutumiseen mistä tahansa muusta harjoittelusta, oli kyseessä sitten kuntosalitreeni tai vaikkapa kamppailulajiharjoitus. Samalla myös palautuminen rasituksesta nopeutuu, koska koettu rasitus ei ole yhtä suuri kuin aiemmin ja keho on tehokkaampi pumppaamaan verta, eli happea ja ravinteita kudoksiin. Tämä on erittäin suuri tekijä kestävyysharjoittelun merkityksestä lajille kuin lajille, mistä osoituksena on jopa stereotyyppinen, elokuvistakin tuttu näky esimerkiksi nyrkkeilijästä tekemässä juoksutreeniä.

Kestävyysharjoitteluun liittyy peruskunnon kehittämisen lisäksi myös vauhti- ja maksimikestävyysharjoittelu. Näiden avulla pystytään puskemaan anaerobista, eli hapetonta työskentelyaluetta yhä kauemmaksi, joka on erityisen tärkeää sen vuoksi, että tätä työskentelyaluetta ei pysty ylläpitämään kovin pitkään ylipäätänsä, verrattuna taas aerobiseen, eli happea hyväksikäyttävään työskentelyalueeseen. Vauhti- ja maksimikestävyystreenistä tyypillisinä esimerkkeinä on viivajuoksu, intervalliharjoittelu tai vaikkapa mäkijuoksu. Tämä harjoittelumuoto myös lisää kehon energiankäyttöä todella paljon, mistä osoituksena on suursuosion saavuttanut HIIT-harjoittelumenetelmä, jossa tavoitteena on maksimaalinen teho mahdollisimman pienessä ajassa, ja sitä kautta saatu harjoituksenaikainen sekä -jälkeinen energiankäyttö, jolla haetaan lopun viimein rasvanpolttoa. Suorituskyvyllisestä näkökulmasta tämäntyyppinen harjoittelu lisää myös hapenottokykyä todella vahvasti, mistä on tottakai taas hyötyä missä tahansa lajissa.

Saunominen, tuo kaikille tuttu puhdistumisen ja rauhoittumisen rituaali, on Suomesta lähtöisin oleva ikivanha perinne. Saunominen on suurimmalle osalle ihmisiä erittäin arkinen ja tavallinen asia, vaikkakin pääasiassa maailmalla se on edelleen erikoisessa maineessa. Globalisaation myötä toki saunominen on levinnyt joihinkin maihin ja siitä näkee erilaisia muotoja mm. kylpylöissä. USA:ssa terveystietoisten piirissä saunominen on nostanut profiiliaan todella paljon, paljolti siitä viime vuosina tulleiden tutkimusten myötä. Erityisesti Itä-Suomen yliopiston kardiologin Jari Laukkasen tekemä tutkimus saunomisen hyödyistä terveydelle keräsi runsaasti mielenkiintoa. Mitä hyötyä saunomisesta sitten varsinaisesti on, sen lisäksi, että se on yksinkertaisesti mukavaa?

1. Aivot ja muisti

Saunomisen on havaittu vaikuttavan positiivisesti aivojen ja muistin toimintaan. Mm. dementian ja Alzheimerin riskin on huomattu vähentyvän selvästi useammin saunovilla. Tarkkaa syytä tälle toimintamekanismille ei tiedetä, että johtuuko vaikutus nimenomaan kuumasta vai saunomisen aiheuttamasta miellyttävästä ja rauhoittavasta tunteesta.

2. Sydänterveys

Saunominen on erityisen hyväksi sydämelle ja sydämen toiminnalle. Se mm. lisää sykevälivaihtelua - joka on esimerkiksi palautumisen kannalta erittäin tärkeää - ja tehostaa sydämen toimintaa muutenkin. Saunominen nostaa sykettä jopa 120-150 lyöntiin minuutissa ja vastaa siten keskitehoista kestävyysharjoitusta. Joitakin viitteitä on myös siitä, että kestävyysharjoittelun ja saunomisen yhteisvaikutus (esimerkiksi peräkkäin tehtynä) olisi sydämen vahvistamiseen erityisen tehokas menetelmä. Saunominen lisää myös verisuonten joustavuutta ja alentaa verenpainetta. Säännöllisesti saunovat jopa kuolevat sydän- ja verisuonitautien vuoksi epätodennäköisemmin kuin harvoin saunassa käyvät.

3. Lihakset

Lämpö lievittää lihaskipuja ja -jännitystä. Saunominen onkin tietyssä mielessä erityisen rentouttavaa ja rauhoittavaa kehonhuoltoa. Joissain tapauksissa saunomisesta tiedetään olleen hyötyä jopa päänsäryn lievittämiseen, mutta tästä ei ole vielä tarkempaa dataa olemassa.

4. Vastustuskyky

Useammin saunovilla tiedetään olevan vähemmän flunssaoireita ja heidän tulehdusarvonsa ovat matalemmat kuin harvemmin saunovilla. Tämän lisäksi saunojien keskuudessa astmaa ja muita keuhkoperäisiä sairauksia tiedetään esiintyvän vähemmän. Mekanismit tälle eivät ole vielä selviä mutta tutkimukset puoltavat tätä tulosta vahvasti.

5. Ihon kunto

Toisin kuin voisi luulla, saunominen ei kuivata ihoa vaan sen sijaan parantaa ihon läpäisyestettä, jotta saunojan iho ei nimenomaan kuivu herkästi. Saunominen näyttäisi tekevän hyvää iholle muutenkin, sillä esimerkiksi psoriaatikot ovat saaneet helpotusta oireisiinsa. Tämä vaatii vielä lisänäyttöä kuitenkin, jotta mekanismia ymmärretään paremmin.

Kuinka paljon pitää sitten saunoa, jotta pääsee nauttimaan saunomisen tuomista hyödyistä? Näyttäisi siltä, että parhaat hyödyt saadaan saunomalla 4-7 kertaa viikossa vähintään 20 minuuttia kerrallaan. Tutkimuksissa saunan lämpötila on ollut 70-80 astetta. Tottakai hyvä nesteytys on oleellisessa roolissa, sillä saunominen kuivattaa elimistöä samalla tavalla kuin raskas treenikin.

Karnitiini on aminohappo ja lysiinin johdannainen, joka kuljettaa elimistössä rasvahappoja mitokondrioihin, eli kehon energiamoottoreihin, jossa niistä hapetusreaktion johdosta muodostuu energiaa kehon käytettäväksi. Elimistössä karnitiini muuttuu asetyylikarnitiiniksi. Asetyylikarnitiini pystyy läpäisemään veri-aivo-esteen ja sillä on siten vaikutusta mm. kognitiivisiin toimintoihin. Pelkästään asetyylikarnitiinilla on havaittu mm. muistisairauksia ehkäisevä vaikutus.

Karnitiini on ei-välttämätön aminohappo, jota elimistö voi valmistaa tietyn verran itse lysiinistä ja metioniinista.  Ravinnosta saatava karnitiini tulee erityisesti liha- ja maitotuotteista. Karnitiinia on mahdollista myös suplementoida sekä l-karnitiini -muodossa, että myös sen johdannaisessa asetyyli-l-karnitiini -muodossa. Erityisesti henkilöillä, joilla on jokin geneettinen sairaus tai tiukka ruokavaliomalli (esim. vegaaninen ruokavalio), karnitiinin suplementointi voi olla fiksu ratkaisu. 

Mitä fyysiseen suorituskykyyn tulee, karnitiinin on havaittu puskuroivan maitohapon muodostumista lihaksissa, eli se siten lisää maitohappojen sietokykyä. Tämän lisäksi karnitiinin on todettu vähentävän fyysisen rasituksen aiheuttamia, haitallisten aineenvaihdunnallisten tuotteiden kertymistä lihaksissa, joka mahdollistaa paremman palautumiskapasiteetin ja siten pidemmällä aikavälillä suuremman harjoittelumäärän. Koska karnitiini lisää rasvavarastojen käyttöä energiaksi, on se siten suosittu valmiste myös laihduttavien ja kehon rasvamassaa vähentävien keskuudessa. Mitä suorituskykyyn tulee tämän, sikäli mukavan vaikutuksen myötä, lisääntyneellä rasvamassan käytöllä energiaksi on myös mahdollista vaikuttaa maksimaaliseen hapenottokykyyn positiivisesti. Karnitiinin käytöstä näyttäisi olevan myös pientä hyötyä lihasten androgeenireseptoreiden lisäämisessä, mikä vaikuttaa testosteronin määrään elimistössä. Luonnollisesti lisääntyneestä testosteronista on hyötyä sekä kuntosalilla, että myös arjen muissa tilanteissa.

Beta-alaniini on aminohappo, joka on tärkeä ainesosa karnosiinin luomisessa kehossa. Karnosiini on kehossa oleva aines, joka syntyy beta-alaniini- ja histidiiniaminohappojen synteesistä. Karnosiini ehkäisee lihasten pH-arvon laskua rasituksen aikana. Tällöin maitohappojen pH-arvoja laskeva vaikutus ei iske aivan niin nopeasti, ja lihakset eivät mene ns. ”maitohapoille” yhtä herkästi. Täten se parantaa lihasten suorituskestoa.

Karnosiinin muodostus tarvitsee edellä mainittuja kahta aminohappoa, joista beta-alaniinin saatavuus on tämän synteesin rajoittava tekijä. Karnosiinin nauttiminen suoraan lisäravinteena ei juurikaan paranna tehoja, sillä se hajoaa kehossa nopeasti takaisin sen alkuaineisiin. Tämän takia beta-alaniinin nauttimisen on havaittu antavan paremman tuloksen, sen edistäessa kehon kykyä luoda suuremmat määrät karnosiinia. Tämän lisäksi ravintolisänä nautittava karnosiini on huomattavasti kalliimpaa kuin beta-alaniini.

Beta-alaniini toimii erinomaisesti kestävyyttä vaativissa lajeissa, kuten kamppailulajit, crossfit, jalkapallo, jääkiekko ja muut anaerobista ja aerobista suorituskykyä kysyvät lajit. Myös kuntosalitreenissä on hyötyä beta-alaniinista sekä suorituskyvyn kannalta, että myös välillisesti tulosten kannalta: sarjakestävyyden parantuessa mahdollistuu suurempi volyymi, joka tarkoittaa taas lisääntynyttä treenivastetta. Tässä mielessä voi sanoa, että beta-alaniini on erinomaisen toimiva ergogeeninen apu fyysistä suorituskykyä tavoitellessa.

Lisähuomiona mainittakoon vielä, että beta-alaniini ja kreatiini ovat samankaltaisia yhdisteitä keskenään mutta niiden toimintaperiaatteet eroavat toisistaan. Tämän vuoksi ne toimivat yhdessä otettuna todella hyvin. Kreatiinin ja beta-alaniinin yhteisvaikutuksia tutkittaessa on saatu selville, että ne lisäävät lihasmassan kasvua ja rasvamassan vähenemistä enemmän kuin verrokkiryhmässä, jossa käytettiin kreatiinia ja plasebovalmistetta. Tämän lisäksi kreatiinin ja beta-alaniinin yhdistelmä lisäsi merkittävästi enemmän voiman kasvua verrokkiryhmään nähden.

Beta-alaniinia ei tutkimusten mukaan tarvitse syklittää eli jaksottaa siten, että tietyillä jaksoilla tuotetta käytetään ja sitten pidetään taukoa. Ainoa mainittava seikka on, että mikäli beta-alaniinia käyttää säännöllisesti, voi tauriinin suplementointi olla viisasta, sillä beta-alaniini ja tauriini kilpailevat keskenään elimistössä. Tauriinin puutteen voi havaita myös siinä, että lihaskramppeja tulee normaalia enemmän. Tähän auttaa ajoittainen tauriinivalmisteen käyttäminen, joka mahdollistaa näiden aminohappojen keskinäisen tasapainon elimistössä.

Sitrulliinimalaatti on aminohappo, joka muuttuu munuaisissa arginiiniksi ja antaa maitohappoa puskuroivan vaikutuksen lisäksi myös verenvirtausta lisäävän vaikutuksen. Täten se nostaa kehon L-arginiinitasoja tehokkaammin kuin pelkkä arginiini, koska L-arginiini sellaisenaan nautittuna menee kehossa myös moneen muuhun tarkoitukseen, mm. maha-suolikanava ottaa siitä ison osan käyttöönsä normaaleihin aineenvaihdunnallisiin toimenpiteisiin.

Lisääntynyt arginiinin määrä elimistössä lisää typpioksidin tuotantoa, joka laajentaa verisuonia ja lisää siten lihasten hapen ja ravinteiden saantia, joka taas lisää kehon työskentelykapasiteettia merkittävästi. Salitreenaajille on hyvä mainita, että luonnollisesti lisääntynyt verenvirtaus lihaksiin lisää myös pumpin tunnetta lihaksissa ja parantaa tuntumaa lihakseen.

Sitrulliinimalaatti myös estää lihasten happamoitumista tehokkaasti, joka vaikuttaa suoraan taas kehon kykyyn käsitellä maitohappoja. Maitohappojen sietokyky on siis korkeampi sekä niiden kierrättäminen tehokkaampaa, joka mahdollistaa mm. paremman sarjakestävyyden, lyhyemmät palautusajat sekä suurentuneen kehon työskentelykapasiteetin.

Sitrulliinimalaatti on erinomainen lisä melkeinpä lajiin kuin lajiin; tuote toimii sekä räjähtävyyttä vaativissa lajeissa mutta myös kestävyyttä vaativissa lajeissa. Erityisen hyvää asiakaspalautetta tulee mm. crossfit-harrastajilta, jotka joutuvat taistelemaan maitohappojen kanssa säännöllisesti. Sama periaatehan soveltuu toki mihin tahansa korkean intensiteetin harjoitteluun, jolloin maitohapot jyllää kehossa suurissa määrin.

Sitrulliinimalaattia kannattaa käyttää ennen harjoittelua ja sen aikana n. 5-10 gramman annoksina. Sitrulliinimalaatti on maultaan miedon kirpeä ja jopa miellyttävä, ja se sopii erinomaisesti esimerkiksi hedelmänmakuiseen intrajuomaan tai latausjuomaan sekoitettavaksi. On olemassa myös tuotteita, joissa sitrulliinimalaattia on valmiiksi mukana oikea annos.

Inkivääri on Aasiasta kotoisin oleva ja siellä viljeltävä ruohokasvi. Inkivääri on monelle tuttu ruoanlaitossa käytettävä mauste, antaen sille ominaista tulisuutta ja raikkautta erityisest itämaisiin ruokiin. Ruoanlaitossa käytettävä osa inkivääristä on sen maavarsi. Sen lisäksi, että inkivääri on mukava lisäys ruokaan, on siitä myös tutkitusti hyötyä terveydelle.

Inkivääri on, paljolti myös kurkuman tavoin, erinomainen vähentämään ja estämään elimistön tulehdustilaa, jota aiheuttaa mm. kova treeni ja työstä aiheutuva stressi. Inkiväärin sisältämä gingeroli on pääroolissa inkiväärin tarjoamissa hyödyissä. Inkiväärin on myös tulehdusten lievittämisen lisäksi todettu olevan myös hyvä apu infektioita vastaan taistellessa, mistä luultavasti johtuu inkiväärin suosittu käyttö erityisesti flunssakausilla.

Inkivääri näyttäisi tehoavan myös pahoinvointiin, oli kyseessä sitten matkapahoinvointi tai vatsatauti. Inkivääri toimii aivo-suolisto akselilla eli pystyy vaikuttamaan sekä tuntemuksiin että myös itse ongelma-alueeseen. Inkiväärin on todettu tehoavan myös nivelkipuihin ja muutaman tutkimuksen mukaan olevan hyvä apu mm. nivelrikossa. Vaikutus perustuu oletetusti sen tulehdusta hillitsevään mekanismiin. Samaan mekanismiin perustuu myös inkiväärin lihaskipua lievittävä vaikutus, joka on esimerkiksi kovalla treenijaksolla tervetullut apu, kun lihaskipu on säännöllistä tai runsasta.

Kuten aiemmin mainittua, inkivääriä voi nauttia mausteena tai tuoreena esimerkiksi smoothien joukossa. Mikäli haluat kuitenkin nauttia isompia määriä tai et pidä inkiväärin mausta, voi kapselimuotoinen inkivääriuute olla miellyttävin ja helpoin vaihtoehto.

Kurkumiini on kurkuminoideihin kuuluva yhdiste, jota saadaan kurkumasta. Kurkuma mausteena on useille varmasti tuttu sellaisenaan tai curry-mausteseoksessa käytettynä. Kurkuman käyttö on erittäin terveellistä ja siitä on paljon erilaisia hyötyjä hyvinvoinnille. Pääroolissa kuitenkin näiden vaikutusten taustalla on kurkumiini. 

Kurkumiini on kurkuman aktiivinen ainesosa, jolla on tutkitusti tulehdusta lievittävää vaikutusta. Erityisesti nivelkipujen ja -vaivojen taustalla on usein myös kokonaisvaltainen elimistössä vallitseva matala-asteinen tulehdus, joka lisää kipua nivelissä entisestään. Kurkumiinin on havaittu tutkimuksissa vähentävän tätä tulehdusta. Kurkumiinilla on nivelten toiminnan tukemisen lisäksi myös ruoansulatusta ja mahdollisesti myös rasvanpolttoa edistäviä vaikutuksia. Eräässä tutkimuksessa todettiin kurkumiinin suojaavan haimaa ja auttavan sitä insuliinin tuotannossa, mikä antaa lupaavaa dataa ainesosasta esimerkiksi diabeetikoille.

Kurkumiini lisää oletetusti valkoisen rasvan konversiota metabolisesti aktiivisempaan ruskeaan rasvaan, joka siis lisää rasvanpolttoa elimistössä yleisesti. Luonnollisesti pienentynyt kehon massa rasittaa niveliä vähemmän ja pienentynyt rasvan osuus kehonpainosta vähentää tulehdusta entisestään, eli myös tällainen välillinen vaikutus on kurkumiinilla olemassa. Kurkumiinin on todettu myös toimivan immuniteetin tukena, joten esimerkiksi kausiflunssien saapuessa voi käyttää kurkumaa mausteena erityisen paljon.

Kuten aiemmin mainittua, kurkumaa on helppo käyttää mausteena ruoanlaitossa mutta jos haluaa siitä vielä lisähyötyjä, voi käyttää kurkumiinia myös ravintolisän muodossa, jolloin on helppo saada konsentroitu määrä kurkuman terveyttä edistäviä vaikutuksia

Kehonhuolto on ollut viimeisen vuosikymmenen yksi suosituimpia trendejä urheilijoiden, fitnessharrastajien ja ylipäätänsä omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneiden keskuudessa. Aiheesta on tullut valtavat määrät kirjallisuutta, opasvideoita, mobiiliappeja, erilaisia maksullisia kehonhuoltoon keskittyviä virtuaalivalmentajia sekä onhan trendi näkynyt myös kuntosaleilla välineiden lisääntymisessä. On myös vaikea olla löytämättä nykyisin ryhmäliikuntapaikkaa, jossa ei tarjottaisi jotain kehonhuoltoon liittyvää ohjattua tuntia.

Käsitteenä kehonhuolto on melko laaja, vaikka sana itsessään on varsin itsestäänselvä. Kehonhuolto tarkoittaa nimensä mukaisesti kehon huoltamista ja toiminnan ylläpitämistä. Tarkemmin kuitenkin määriteltynä kehonhuoltoon kuuluu lihasten ja lihaskalvojen huoltaminen (hieronta ja erityyppiset venyttelymetodit), nivelten liikeratojen huoltaminen ja lisääminen (mobilisointi), uusien liikeratojen oppiminen ja "opettaminen" keholle. Kaikkiin näihin löytyy iso liuta erilaisia tekniikoita ja välineitä käytettäväksi, jotta hankalimmatkin jumit ja vaivat saataisiin pois.

Lihasten ja lihaskalvojen huoltaminen tapahtuu pääasiassa erilaisilla hieronta- ja venyttelytekniikoilla. Esimerkiksi putkirullaus on todella kätevä tapa aukoa lihaksia ja saada erityisesti lihasfaskiat auki ja kaikki ihonalaiset liukuvat pinnat liikkeelle. Mm. kova harjoittelu ja sen aiheuttama kuona-aineiden kertyminen saavat helposti nämä pinnat "liimautuneeksi" toisiinsa, mikä taas haittaa suorituskykyä ja lisää vammariskiä. Putkirullaus on todella kätevä keino aukoa faskioita ja tiukempiin jumeihin esim. hierontapallot ovat aivan omiaan, erityisesti kun lihasjumi on syvällä lihaksessa. Myös erilaiset venyttelytekniikat, erityisesti pidemmät venytykset  aukovat lihaksia tehokkaasti ja ovat käteviä tilanteissa, kun lihas on kauttaaltaan jumissa.

Nivelten mobilisointi tarkoittaa nivelpintojen aukomista ja liikelaajuuksien lisäämistä. Tähän voi käyttää - tilanteesta riippuen - oman kehon painoa sekä erilaisia harjoitusvälineitä, joista tärkeimpänä mainittakoon vastuskuminauhat, erityisesti raskaammat sellaiset. Varsinkin vastuskuminauhoilla on helppo tehdä traktiota, eli luoda tilaa nivelpintojen välille. Mm. lantion ja lonkkien liikkuvuuteen voi tehdä ihmeitä tällä tavalla, esimerkkinä tästä reisiluun pään liikuttaminen lonkan sisällä (katso video tästä).

Uusien liikeratojen opettelu ja opettaminen keholle voidaan katsoa myös huoltavaksi harjoitteluksi, koska tällä tähdätään optimaalisiin liikeratoihin ja siten lisätään kehon tehokkuutta suorittaa liikkeitä kuntosalilla tai vaikkapa lenkkipolulla. Samalla myös vammariskit pienenevät, kun keholle opetetaan luonnolliset, täysimittaiset liikeradat. Mainittava on, että tähän samaan konseptiin on vahvasti liitoksissa nivelten mobilisointi ja lihashuolto, koska usein liikeratojen muuttaminen vaatii myös lihasten ja nivelten manipulointia samaan aikaan, sen lisäksi että päivität uudet, paremmat liikeradat aivoille ja hermostolle.

Nivelten toimintaa tukevia ravintolisiä on ilmestynyt markkinoille useita erilaisia 2000-luvun aikana. Pääasiassa niiden keskeiset ainesosat ovat hyvin samankaltaisia mutta määrissä voi olla vaihtelua. Käymme tässä artikkelissä läpi yksitellen yleisimpiä nivelten toimintaa tukevia ravintolisiä ja niissä käytettyjä ainesosia.

Glukosamiini

Glukosamiini on rustojen, nivelpintojen ja selän välilevyjen sekä nivelnesteen rakenneosa, jolla on ratkaiseva merkitys rustojen joustavuudelle ja kestävyydelle. Iän myötä sidekudoksen glukosamiini vähenee, jolloin myös rustot ohenevat ja niihin syntyy pieniä koloja, reikiä ja halkeamia. Glukosamiinit ovat hitaasti vaikuttavia aineita, jotka lievittävät niveltulehdusta ja korjaavat rustovaurioita vähitellen, pitkän ajan kuluessa. Niiden hoitava vaikutus jatkuu usein pitkään käytön lopettamisen jälkeenkin, jopa kolmen kuukauden ajan. Siksi glukosamiineja voidaan käyttää myös jaksottain, tarpeen mukaan. Ravintolisänä käytettävä glukosamiini on joko synteettistä tai se valmistetaan äyriäisistä

Kondroitiini

Glykosaminoglykaaneihin kuuluva kondroitiinisulfaatti on tärkeä osa nivelkudosta. Sitä esiintyy ihmisten sidekudoksessa ja solukalvoissa. Kondroitiinisulfaatti on osa ruston aggregaania. Ravintolisänä käytettävä glukosamiini useimmiten valmistetaan eläinlähteistä, kuten hain tai lehmän rustoista.

MSM

Metyylisulfonyylimetaani (MSM) on rikkiyhdiste, jota esiintyy luonnostaan ihmisen ja kaikkien muidenkin selkärankaisten elimistössä. MSM ei ole siis elimistölle mikään vieras aine. Ravinnon rikkipitoisuus on ollut jo pitkään laskussa mm. maaperän heikomman mineraalipitoisuuden vuoksi, jonka takia MSM:n suplementointi voi olla järkevä vaihtoehto. Kielikuvallisesti voisi sanoa, että MSM on vähän sama asia kuin öljy erilaisille moottoriajoneuvoille. Se voitelee ja pitää nivelet toimintakuntoisena.

Kurkumiini

Kurkumiini on kurkuman aktiivinen ainesosa, jolla on tutkitusti tulehdusta lievittävää vaikutusta. Erityisesti nivelkipujen ja -vaivojen taustalla on usein myös kokonaisvaltainen elimistössä vallitseva matala-asteinen tulehdus, joka lisää kipua nivelissä entisestään. Kurkumiinin on havaittu tutkimuksissa vähentävän tätä tulehdusta. Kurkumiinilla on nivelten toiminnan tukemisen lisäksi myös ruoansulatusta ja mahdollisesti myös rasvanpolttoa edistäviä vaikutuksia. Kurkumiini lisää oletetusti valkoisen rasvan konversiota metabolisesti aktiivisempaan ruskeaan rasvaan, joka siis lisää rasvanpolttoa elimistössä yleisesti. Luonnollisesti pienentynyt kehon massa rasittaa niveliä vähemmän ja pienentynyt rasvan osuus kehonpainosta vähentää tulehdusta entisestään, eli myös tällainen välillinen vaikutus on kurkumiinilla olemassa.

Näitä erikseen käytettäviä ainesosia pystyy nykyisin ostamaan sekä erikseen, että myös yhdistelmätuotteina, joissa käytetään samaan aikaan useita eri ainesosia tukemaan nivelten toimintaa.

Rasva. Jo pelkkä sana saa irvistämään. Rasvan osuus ruokavaliossa on jakanut mielipiteitä jo kauan aikaa ja on luultavasti aihealue, jolta yksikään iltapäivälehtiä koskaan vilkaissut ei ole voinut välttyä. Ristiriitaista tietoa rasvoista on runsaasti ja usein mielipiteeseen vaikuttaa, miltä katsantokannalta kommentoija lähestyy aihetta. Jos kysyt aiheesta vegaanilta, ketoruokavaliota noudattavalta tai kehonrakennusta harrastavalta, saat todennäköisesti kaikilta hyvin erilaisen vastauksen. Minkälainen paikka rasvoilla, objektiivisesti tarkasteltuna, on ruokavaliossa sitten?

Rasvat voidaan jakaa karkeasti tyydyttyneisiin rasvahappoihin, kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin sekä monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Transrasvat eivät varsinaisesti ole oma rasvahappojen luokka, vaan se on nimitys tyydyttymättömistä rasvahapoista, jotka on teollisesti kovetettu eli jatkokäsitelty. Transrasvojen haitoista alettiin ymmärtää enemmän 2000-luvulle tultaessa ja sittemmin niiden käyttöä on rajoitettu reippaasti, esimerkiksi erilaisilla lakipykälillä. Transrasvojen välttämisestä ruokavaliossa on paljon näyttöä ja hyvä ohjenuora on välttää ruoka-aineita, jotka sisältävät transrasvoja.

Tyydyttyneet rasvahapot ovat rasvoista ehkä eniten mielipiteitä jakavia niiden väitetyn veren kolesterolitason nostamisen vuoksi, joka taas vaikuttaa sydänterveyteen. Tyydyttyneitä rasvoja saa esimerkiksi kananmunan keltuaisesta, punaisesta lihasta, rasvaisista maitotuotteista ja voista. Ruokavalion kolesterolipitoisuuden suora vaikutus veren kolesterolipitoisuuteen ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen ja nimenomaan tämä asia on aiheuttanut jo pidempään debaattia. Muun muassa kananmunat ja niiden terveellisyys on ollut ehkä ladatuin aihe jo pitkän aikaa mutta nykyään niiden kohdalla ollaan huomattavasti myötämielisempiä mitä esimerkiksi 10 vuotta sitten. Esimerkiksi kananmunan kohdalla juuri keltuainen sisältää käytännössä kaikki kananmunan tärkeimmät ravinteet. Tyydyttyneet rasvahapot ovat olennaisessa roolissa hormonitoiminnassa ja keho tarvitsee niitä muodostaessaan hormoneita, kuten testosteroni ja kasvuhormoni. Ihmisillä on myös yksilöllisiä eroja tyydyttyneiden rasvojen tarpeessa, kuten myös muiden ravintoaineiden kohdalla. Eli suorilta tyydyttyneiden rasvojen linjaaminen pahaksi on lyhytnäköistä eikä myöskään paikkansa pitävää tietoa.

Kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot ovat yleisesti tunnettu "hyvinä" rasvoina ja joiden saannin tärkeyttä korostetaan eniten. Näitä rasvoja saa rasvaisesta kalasta ja eri kasvilähteistä, erityisesti oliiviöljy, avokado ja tietyt pähkinät ovat erinomaisia tyydyttymättömien rasvahappojen lähteitä. Nämä rasvahapot ovat erityisen tärkeässä roolissa mm. sydämen, silmien, hormonijärjestelmän ja aivojen toiminnan kannalta. Omega-rasvahapot kuuluvat tyydyttymättömien rasvahappojen ryhmään. Niihin luetaan Omega-3 ja -6 rasvahapot, jotka on saatava ravinnosta ja elimistö ei voi tuottaa niitä itse. Omega-7 ja -9 kuuluvat myös tähän kategoriaan mutta niiden ero on se, että elimistö pystyy tuottamaan niitä itse ja niitä saa myös ravinnosta. Tarkalleen ottaen omega-3 ja -6 rasvahapot kuuluvat monityydyttymättömiin rasvahappoihin ja omega-7 ja -9 kertatyydyttymättömiin. Omega-rasvahapoista kenties tunnetuimpia ovat EPA ja DHA, joita saa erityisesti rasvaisesta kalasta ja tarvittaessa kalaöljyvalmisteista. Kuten aiemmin mainittua, nämä ovat välttämättömiä rasvahappoja eli niitä on saatava ravinnosta. Jos haluat lukea tarkemmin omega-rasvahapoista, löydät artikkelin tästä.

Sen lisäksi, että jokaisen elimistö tarvitsee rasvoja, on otettava huomioon yksilölliset erot, kuten aktiivisuustaso, mahdolliset sairaudet jne. jotka vaikuttavat rasvojen tarpeeseen ja niiden suhteeseen ruokavaliossa, puhumattakaan tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvojen suhteesta. Rasvat aiheena tulee varmasti jakamaan mielipiteitä myös jatkossakin mutta melko turvallista on kuitenkin todeta, että yksikään rasvatyyppi (poislukien transrasvat) ei ole vain ja ainoastaan "paha".

Heraproteiini on kenties ikonisin ravintolisä, mitä urheiluravinnemarkkinat ovat koskaan tehneet. Voisi sanoa, että urheiluravinteiden kovin "buumi" on lähtenyt nimenomaan heraproteiinista liikkeelle. Markkinat ovat muuttuneet sittemmin ja tarjontaa on nykyisin jos jonkinlaista, mutta edelleen suosituimpia tuotteita ovat heraproteiini ja erilaiset sen johdannaiset (palautusjuomat, yöproteiinit jne.). Nimenomaan heraproteiinien kohdalla valikoima on kehittynyt valtavasti: pakkauskokoja on muitakin kuin pelkästään 4 kilon marjaämpäri ja makuja valittavissa muutama muukin pelkän maustamattoman lisäksi. Heraproteiinista löytyy myös laadultaan muutamaa eri versiota, mutta perusluonteeltaan valmiste on silti sama mitä se on ollut alun alkaenkin.

Mitä heraproteiini oikeastaan edes on? Heraproteiinia saadaan maidosta ja pääasiassa heraa tuotetaankin lehmänmaidosta. Noin 80% maidon proteiineista on kaseiinia ja noin 20% heraa. Esimerkiksi juuston valmistuksessa kaseiini jää juustoon, mutta heraproteiini erottuu prosessissa nestemuotoisena. Erottunut hera voidaan sitten jatkojalostaa heraproteiinijauheeksi. Tämän tiedon valossa voi sanoa, että heraproteiini on oikeastaan erittäin luonnollinen ravintolisä.

Heraproteiini on palautusjuomana, proteiinilisänä ja vaikka välipalan osana loistava valinta, sillä sen aminohappokoostumus on yksi laadukkaimmista. Se sisältää erinomaisessa suhteessa välttämättömiä aminohappoja ja sen leusiinipitoisuus on korkea. Leusiini on aminohapoista oletetusti se, joka stimuloi proteiinisynteesiä, joka on lihaskasvulle olennainen prosessi. Johtuen erityisesti heran aminohappokoostumuksesta, on se erilaisista proteiinivalmisteista ehdottomasti tehokkain ja hinta-toimivuus suhteeltaan paras, ellei sitten jostain syystä yksinkertaisesti pysty tai halua käyttää maitopohjaisia proteiineja (esim. allergia tai eettiset syyt).

Tärkeä huomio heraproteiinista on myös se, että koska se on erotettu maitoproteiinista (eli siinä ei ole kaseiinia), sopii se monelle herkkävatsaisellekin hyvin, joka ei normaalisti pysty nauttimaan maitotuotteita. Kaseiini on maidon proteiineista usein se, joka aiheuttaa ongelmia maitotuotteiden kohdalla, ellei ole sitten maitoallergiaa tai laktoosi-intoleranssia. Laktoosiakin on heraproteiinissa toisaalta hyvin vähän (tai käsittelytavasta riippuen ei lainkaan). Lisäksi heraproteiini imeytyy todella nopeasti, eli se on nopea ja helpostisulava vaihtoehto proteiininlähteeksi.

Heraproteiinia on laadultaan ja valmistustekniikaltaan muutamaa erilaista. Yleisin ja ns. perusherana tunnettu muoto on heraproteiinikonsentraatti, joka on heraproteiineista vähiten suodatettu muoto. Täten se sisältää enemmän "epäpuhtauksia" kuin heraproteiinin suodatetummat muodot. Näitä "epäpuhtauksia" ovat rasva ja laktoosi, eli maitosokeri. Konsentraattimuotoinen heraproteiini on valmistustekniikasta johtuen halvin vaihtoehto. Jos henkilö sietää hyvin maitotuotteita niin konsentraattimuotoinen hera on esimerkiksi välipalaksi erinomainen vaihtoehto.

Heraproteiini-isolaatti on hieman pidemmälle suodatettu heraproteiinin muoto. Siinä heraproteiinia on suodatettu niin, että lopputuotteessa on yleensä konsentraattia suurempi proteiinipitoisuus ja rasvaa sekä laktoosia on vähemmän. Heraproteiini-isolaatti imeytyy vielä konsentraattiakin nopeammin ja sen vuoksi se on hyvä valinta esimerkiksi palautusjuomaksi. Lisäksi heraproteiini-isolaatti on yleensä hellin vatsalle, eli herkkävatsaisille se on yleensä paras valinta. 

Pisimmälle viety heraproteiiniversio on hydrolysoitu heraproteiini. Tässä muodossa heran proteiineja on valmiiksi pilkottu niiden imeytyvyyden parantamiseksi, joka nopeuttaa tuotteen imeytymistä entisestään. Valmistustekniikka näkyy yleensä myös tuotteen hinnassa, eli hydrolysoitu heraproteiini on heraproteiiniversioista yleensä kallein. Hydrolysoitu heraproteiini voi sopia herkkävatsaisille vielä isolaattiakin paremmin.

Mikä heraproteiini on sitten paras? Paperilla parhaimman laatuinen on toki hydrolysoitu heraproteiini-isolaatti mutta käyttäjästä ja käyttötarpeesta riippuen myös halvemmat vaihtoehdot voivat olla aivan yhtä hyvin toimivia ratkaisuja. Esimerkiksi välipalaksi, smoothien joukkoon tai vaikkapa jogurtin sekaan heraproteiinikonsentraatti toimii erinomaisesti, erityisesti jos ei ole ongelmia käyttää maitotuotteita ylipäätänsä. Jos taas haet palautusjuomaksi proteiinilisää, isolaattimuotoinen heraproteiini on fiksu vaihtoehto nopean imeytymisen ansiosta, joka taas edesauttaa palautumista harjoituksesta. Mikäli sinulla on ollut haasteita heraproteiinien käytön ja imeytymisen kanssa, hydrolysoitu isolaatti voi olla sinulle juuri oikea vaihtoehto. Lopuksi täytyy mainita, että verrattuna valmiisiin palautusjuomavalmisteisiin, erillisen heraproteiinivalmisteen etu käyttäjälleen on se, että pystyt määrittämään itse aina proteiinin ja hiilihydraatin suhteen palautusjuomassa, mikäli tykkäät käyttää erillistä hiilihydraattivalmistetta tai esimerkiksi hedelmiä hiilarin lähteenä treenin jälkeen. Tällä tavoin samaa proteiinivalmistetta voi käyttää sitten myös esimerkiksi välipalalla, kun siinä ei ole valmiina hiilihydraattia mukana. Toisin sanoen hiilihydraatit ovat helpompi lisätä kuin ottaa pois.

Oletko jo kokeillut meditointia? Tutkimusten mukaan meditointi on yksi tehokkaimpia keinoja lievittää stressiä, vähentää mielen harhailua ja siten tehostaa keskittymiskykyä, lisätä myönteisiä tunteita, lisätä vastustuskykyä, tehostaa muistin toimintaa ja parantaa unenlaatua.

Yksinkertaisimmillaan meditaatio tarkoittaa rauhoittumista omaan itseen, joskin siitä on olemassa useita erilaisia harjoitusmuotoja ja koulukuntia. 2000-luvun myötä tästä vuosituhansia vanhasta menetelmästä on tullut suorastaan muoti-ilmiö ja pelkästään sana meditointi tuppaa olemaan valmiiksi ladattu, joka kirvoittaa erilaisia ajatuksia aina joogahousuista mantrojen lausumiseen. Nykyajan kenties modernimpi termi meditoinnille on mindfulness, joka tarkoittaa tietoista läsnäoloa. Käytännössä meditaatiota ja mindfulnessia tehdessä käytetään samoja tekniikoita, esimerkiksi hengitykseen keskittymistä, kehon tuntemuksien seuraamista tai ympäristön äänien tarkkaa kuuntelua.

Perustavalla tasolla mindfulness- tai meditointisessio on eräänlainen mielen treeni, jossa pyritään keskittymään vain tähän hetkeen. Se on vastakohta ihmisen normaaleille ajattelumalleille, jossa analysoidaan menneitä tapahtumia tai suunnitellaan tulevaa. Sanomattakin on selvää, että tähän sykliin liian tiukasti jäädessä elämä saatta tuntua lipuvan ohitse. Meditointi ja mindfulness opettaa olemaan hetkessä, joka lisää siten keskittymistä siihen, mitä ikinä oletkaan tekemässä. Onnellisuuteen taas vaikutus tulee sitä kautta, että harjoittelija oppii olemaan kontrolloimatta ja analysoimatta kaikkia tapahtumia, mitä oli tai on edessäpäin.

Meditoinnista ja mindfulnessista on olemassa valtava määrä kirjallisuutta sekä useita loistavia sovelluksia mobiililaitteiden app-kaupoissa. Meditoinnin voi myös aloittaa helposti pitämällä pieniä hetkiä päivässä, tai yhden keskitetyn hetken, jolloin keskityt vain tarkkailemaan hengistystäsi ja esimerkiksi ympäriltä kuuluvia ääniä. Kun mieli alkaa laukata (joka tulee tapahtumaan), seuraat ikään kuin vierestä mielen virtaa, tarttumatta kuitenkaan asioihin, joita siellä menee. Tämä on harjoittelun haastavimpia osuuksia, joka tulee vain ajan kanssa. Tässä mielessä meditointi ja mindfulness ovat aivan kuten mikä tahansa muukin treenaaminen: tulokset tulevat säännöllisen harjoittelun myötä.

Voimaharjoittelu ja kuntosalitreeni mielletään useimmiten ulkonäkökeskeisenä harrastuksena, jossa lihaksia pumppaamalla tarkoitus on vain kasvattaa suuremmat muskelit tai parantaa ulkonäköään. Tosiasiassa voimaharjoittelusta on kuitenkin runsaasti erilaisia terveyshyötyjä, jotka jäävät usein vähemmälle huomiolle. Mitä nämä hyödyt sitten ovat?

Monipuolisella koko kehoa kuormittavalla voimaharjoittelulla on yleensä positiivinen vaikutus veren rasva- ja sokeriarvoihin ja sen on osoitettu pienentävän esim. aikuistyypin diabeteksen puhkeamisriskiä. Voimaharjoittelu lisää myös luuston mineraalitiheyttä ja vahvistaa luustoa, joka ehkäisee osteoporoosia. Pidemmät sarjat parantavat myös sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa, joka laskee verenpainetta.

Voimaharjoittelu parantaa tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa sekä ehkäisee vammoilta. Se muun muassa lisää jänteiden jäykkyyttä ja mahdollisesti myös paksuutta. Vahvat lihakset tukevat myös niveliä esim. hyppyjen alastulossa tai nopeissa suunnanmuutoksissa. Voimaharjoittelun on myös osoitettu vähentävän alaselkäkipuja, kunhan treenitekniikat ovat kunnossa.

Voimaharjoittelu helpottaa painonhallintaa, pääasiassa lisääntyneen lihasmassan avulla, joka nostaa elimistön perusaineenvaihduntaa eli kalorinkulutusta. Tämä taas tarkoittaa suurempaa peruskulutusta. Tottakai myös suuremmat lihakset käyttävät enemmän energiaa harjoituksen aikana ja sen jälkeen. Yhteenvetona voi sanoa, että voimaharjoittelu on erityisen tehokasta ehkäisemään lihavuutta. Lihasvoima ja hyvä toimintakyky ennustavat myös pienempää ennenaikaisen kuoleman riskiä. 40 ikävuoden jälkeen lihasmassa vähenee noin 0,5 % vuosittain ja lihasvoima noin 1 % ja nämä molemmat kiihtyvät entisestään, mitä enemmän ihminen vanhenee. Tutkimuksissa on osoitettu, että voimaharjoittelu on parantanut toimintakykyä, kävelynopeutta, itsenäisyyttä, itsetuntoa, fyysistä aktiivisuutta, kognitiivisiä kykyjä ja vähentänyt kaatumisia. Näillä kaikilla on merkittävä vaikutus terveisiin elinvuosiin.

Näiden tietojen valossa on siis selvää, että voimaharjoittelusta on merkittävää hyötyä omalle terveydelle ja terveille elinvuosille. Tietenkään ei voi kieltää voimaharjoittelun positiivisia vaikutuksia ulkonäön ja lihasten näyttävyyden kannalta, mutta olennaista on, että tämä ei missään nimessä ole ainoa säännöllisestä harjoittelusta saatava hyöty!

Elektrolyytit ovat viimeisen vuoden ja ketogeenisen ruokavalion myötä lähes hittisana, jota kuulee mainitsevan usein kun puhutaan erityisesti nesteytyksestä. Mitä ne oikein ovat saatikka tekevät?

Termillä "elektrolyytit" tarkoitetaan pääasiassa kaliumia, magnesiumia, kalsiumia ja natriumia, jotka ovat mikroravintoaineita. Ihmisen elimistö tarvitsee näitä useisiin erilaisiin aineenvaihdunnallisiin tapahtumiin, aina sydämen toiminnasta nestetasapainon säätelyyn. Natriumkloridi eli tuttavallisemmin suola on "mestarielektrolyytti" sikäli, että sillä on nesteiden imeytymisen kannalta ratkaisevan suuri merkitys. Ei-kemiallisesti valmistetussa suolassa (puhdas natriumkloridi) on aina mukana muitakin mineraaleja - mm. edellämainitut hivenaineet - mutta niiden määrä voi vaihdella runsaasti riippuen eri tekijöistä. 

Palataksemme aloitukseen, miksi elektrolyytit ovat niin suosittuja, tai mikä niistä on juuri nyt viime aikoina saanut niin suosittuja, on pääasiallisena tekijänä ketogeenisen ruokavalion suosio. Ketogeenisella ruokavaliolla nautitaan hiilihydraatteja erittäin minimaalinen määrä, eli ruokavalio koostuu pääasiassa rasvoista ja proteiinista. Elimistössä hiilihydraatit pilkkoutuvat glykogeeniksi, joka varastoituu lihaksiin ja maksaan. Samalla kun lihakset varastoivat glykogeenia, varastoivat ne mukana myös nestettä. Kuten yllä opimme, nesteiden varastoiminen tarvitsee elektrolyyttejä. Kun siis uuden ruokavalion myötä lihasten glykogeenivarastot tyhjenevät, vähenevät samalla myös lihasten nestevarastot ja niiden mukana elektrolyytit. Tarpeeksi pitkälle mentäessä tämä alkaa näkyä heikotuksena, väsymisenä ja pahimmillaan lihasten toimintahäiriönä. Ketogeeniseen ruokavalioon liittyen elektrolyyttien puute näkyy usein "keto-flunssana", joka on flunssankaltaisia oireita mukaileva olotila, kun ollaan siirtymässä ketoosiin. Tosiasiassa olotila liittyy hyvin usein juuri elektrolyyttien puutteeseen ja on siksi helposti vältettävissä.

Paljon liikkuvat (esimerkiksi urheilijat ja fyysistä työtä tekevät) ja erittäin lämpimät ilmat saavat lisääntyneen hikoilun myötä kehon nestetasapainoa horjutettua ja siten asettavat vaatimuksia myös riittävän elektrolyyttien saannin suhteen. Moni tietää tunteen, kun kuumana kesäpäivänä treenaa, tai tekee jotain muuta fyysistä askaretta, kun yhtäkkiä alkaa väsyttämään tai olo ei tunnu ollenkaan yhtä terävältä kuin aiemmin. Myös suonenvedot ja lihaskrampit saattavat astua kuvaan. Tämä tila johtuu pitkälti elektrolyyttien puutteesta elimistössä. Eli vaikka ei harrastaisi ketogeenistä ruokavaliota, riittävä elektrolyyttien saanti on todella tärkeää joka tapauksessa.

Helpoiten elektrolyyttejä saa syömällä ravintorikasta ruokaa. Useissa kasviksissa, siemenissä, pähkinöissä ja esimerkiksi sisäelimissä on runsaasti mineraaleja ja niiden mukana elektrolyytit. Tämän lisäksi täytyy toki pitää huolta sitten riittävästä nesteen saannista. Nykyisin, elektrolyyttien "suosion" kasvettua, on markkinoilla tarjoilla useita laadukkaita elektrolyyttivalmisteita, jotka maistuvat erittäin miellyttäville ja on helppo sekoittaa suoraan juotavan nesteen sekaan, jota nautitaan sitten treenin, pihatöiden, saunomisen yms. toiminnan lomassa.